Lähdin askartelukauppaan mielessä tarvikelista vähän sinne päin, mutta kaupassa materialeja hypistellessä alkoi myös suunnitelma muotoutua tarkaksi. Ja tuo askarteluhelminauha! Olin myyty. Sitä oli ihan pakko saada. Mulperipaperi toisi keveyttä taustalle ja pohja olisi mukavan rosoinen.
Mikään kokenut kortintekijähän en tunnetusti ole, joten tässä lajissa yllätti kaksi asiaa; tarvikkeiden järkyttävä hinta ja iso työ. Homman sai ehkä tuntumaan suurelta myös se, että se oli tehtävä kerralla loppuun. Sääliksi käy niitä jotka tekevät kymmeniä samanlaisia kutsuja joitain juhlia varten, näitä tuli onneksi vain kahdeksan.
Kaiken kaikkiaan olen kutsuihin melkoisen tyytyväinen, eritysen tykästynyt olen tuohon rouheuden ja herkän valkoisen tasapainoon.
Kutsuja oli tosin vähän hankala kuvata, aluksi erehdyin laittamaan kaikki kuvaan ja vielä mustavalkoasetuksen päälle, eli hautajaistunnelma oli taattu. Sama ongelma meinasi tulla kirjekuorissa, niihin piti tulla jokin pieni kaunis ristisymboli, joka meinasi johtaa eittämättömään hautajaiskutsufiilikseen. Pienellä taiteilulla oli tämäkin kummiskin hoidettavissa, joten toivotaan että näyttävät vastaanottajienkin silmissä sitten rippikutsuilta!
Blogin pitkä hiljaisuus on johtunut vähän turhan vauhdikkaasta ja stressipitoisesta keväästä ja kun loppuviikosta sitten helpotti, niin 39 asteen kuumehan iski. Viikonloppu meni aika lailla sairastellessa, mutta nyt alkaa vointi olla jo aika hyvä. Ei voi muuta kuin kiittää onneaan siitä, että kaikki esitykset, joissa pitäisi laulaa ovat ohi, sillä näin kurkkukipuisena ääni on vähintäänkin karmaiseva. Sairastellessa ehti pikkuisen haaveilla jo tulevista töistä ja hirmuinen ompeluvimma pukkaa päälle. Pakko päästä kangaskauppaan!
Emilia
