芸者 on valmis!

 Muuten, jos jollekin japaninkielentaidottomalle jäi epäselväksi tuo otsikko, niin 芸者tarkoittaa geishaa :) (En kyllä minäkään japania osaa, kopsasin tuon Wikipediasta) Niin, unohtuiko minulta sanoa, että geisha on tosiaan valmis. Tällainen siitä tuli:

Ohje oli jälleen kerran oma, mutta idea lähti (myöskin klassisesti) Googlen kuvahausta hakusanalla amigurumi girl. Halusin alunperin polvillaan  olevan geishan, mutta sitten en vain keksinyt miten toteutetaan /osannut toteuttaa sitä :( Mutta kyllä tästä seisovastakin aikaa kiva tuli. Ja kasvojen ilme onnistui kerrankin! :) Kämmenet ja kädet olivat aika hankalat, sillä jouduin tekemään käännökset kyynärpäässä sekä kämmenen ja ranteen välillä kantapää-tekniikalla. Vakavia ongelmia aiheutti myös musta lanka, joka meinasi loppua. Ihme kyllä se riitti juuri ja juuri, mutta viimeinenkin pätkä tuli kyllä käytettyä! (Tänään sain onneksi lisää mustaa lankaa)Hiukset olivat ihanat, kun ne voi virkata (lankahiuksia on hankala tehdä) Tämä geisha-amigurumi lähti yhdelle kaverilleni, joka on myös käsityöihmisiä :)

   Jos muuten haluatte jonkun työn ohjeen jota en ole tänne laittanut, niin laittakaa kommenttia ja pyytäkää! En niitä ihan aina jaksa laittaa, mutta jos tarvetta on, niin ne kyllä ilmestyvät blogiin ilomielin :) ! Sama juttu pätee siinä, että jos haluatte ostaa/tilata jonkun työn. Kommenttia vain ja kysykää hintaa!

   Tänään muuten tuli jatkettua piiiitkästä aikaa sukkia, joista toinen näkyy tekeillä tässä (toista en ole vielä edes aloittanut.)  Tällainen ikuisuusprojekti tämäkin on, kun tuli jo hiihtolomalla aloitettua :) Ruutukuvio on vaan niiiin ihana, että se suorastaan kirkuu jatkajaa...

Seuraavana ajattelin virkata yhtä amigurumipupua, jonka ohjeen löysin Tyttö kylmän maan- blogin kautta. Ohjetta ja kuvaa voi käydä kurkaamassa täällä. Tuossa samassa blogissa oli kyllä niin paljon linkkejä aivan liian ihaniin amigurumiohjeisiin, että en tiedä, pitäisikö tehdä sittenkin muumi tai kirahvi tai mustekala tai tai tai...

   Isot kiitokset Sinille ja Sannalle, jotka ovat liittyneet lukijoikseni!!! :) Saan aina virtaa koko loppupäiväksi kun huomaan uuden lukijan liittyneen blogiini :)

   Emilia

   

Sämpylöiden leipominen auttaa akuuttiin hyödyttömyyteen :)

Kröhöm. Kärsin eilen vakavasta hyödyttömyyden tunteesta... No niin jos kuiteskin siirryttäisiin pois tosta luentotyylistä :) Mutta ihan totta, eilen oli niin hyödytön olo, että oli pakko alkaa leipomaan jotakin. No, eihän siitä sitten tuulut mitään. Meillä ei ollut sitruunaa, kookoshiutaleita tai hiivaa, eli kaikki haavelemani reseptit kariutuivat :( Ajattelin sitten lähtä hakemaan lähikaupassa mutta isi suostutteli minut odottamaan siihen asti, kunnes pääsisin autolla, kun käytäisiin samalla mummilassa, koska ulkona satoi. No minähän sitten odotin. Ja odotin . Lähtö viivästyi, ja kun lopulta olin onnellisesti kotona kaikki ainekset mukana oli kello puoli kahdeksan :) Ei siinä sitten enää kauheasti sämpylöitä leivottu, sehän on monen tunnin urakka. Tänä aamuna pikkusiskon kanssa onneksi tehtiin taikina ja laitettiin sämpsylät uuniin. Pieni apuri oppi myös letittämään tosi taitavasti :) Ohje on peräisin Myllärin sämpyläjauhopussista, mutta me teimme taikinan kaksinkertaisena ja laitoimme vähän vähemmän jauhoja sekä lisäsimme pari desiä rusinoita. Ja niitäkös pikkusisko napsi kesken leipomisen (en kyllä minäkään ihan syytön ole... :) Tässäpä kuva ja ohje. Kuten ehkä huomaatte, meidän perheessä sämpylät edustavat aika harvoin klassista pyöreää muotoa...

Perussämpylät

N. 24 kpl

5 dl vettä tai maitoa

50 g hiivaa tai 1 ps kuivahiivaa

1 rkl sokeria tai siirappia

½ rkl suolaa

50 g voita tai margariinia tai ½ dl öljyä

12 dl (800 g) sämpyläjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää mausteet ja alusta jauhot taikinaan vähitellen. Lisää pehmeä rasva alustuksen loppupuolella. Jätä takina tavallista pullataikinaa pehmeämmäksi. Kohota taikina kaksinkertaiseksi muovin tai liinan alla (n. 30 min.)

Leivo sämpylät haluamasi muotoiseksi ja kohota ne pellillä liinan tai muovin alla. Voit halutessasi kostuttaa sämpylät ennen paistoa ja ripotella sitten niiden päälle kaurahiutaleita. Paista 225 asteessa noin 15 min.

Nämä sämpylät ovat huippuhyviä - ainakin meillä ne katoavat parempiin suihin muutamassa päivässä. Leipoessa kannattaa käyttää mielikuvitustaan, sillä sämpylöistä voi tehdä melkein minkä tahansa muotoisia :)

Moi moi! 

Emilia

NamiNami Sitruuna-omppupiirakka Nam! :)

Tänää iski leipomisvimma, kun kirjastossakäynnin jälkeen löytyi aivan ihana resepti kirjasta nimeltä Kakut ja muut omenaherkut, jonka on kirjoittanut Ann-Kristin Hallgren (valinta oli tosin vaikea, kun kirjassa oli aivan hurjasti yli-ihania reseptejä :) Minun piirakastani tuli ihan erinäköinen kuin kuvassa, mutta makuun se ei vaikuttanut. Oli aivan liian hyvää! Paistoikaa olisi voinut ehkä pidentää tovin, mutta piirakka alkoi olla niin ruskea, että otin sen ihan ohjeessa mainitussa ajassa uunista ulos. Sitruunavaahto jäi siis vähän löysäksi, mutta myöskään tämä seikka ei piirakasta syömäkelvotonta tehnyt. Jos sinulle käy samalla lailla kuin minulle, voi olla hyvä, jos pidät foliota paistoajan loppupuolella. Tätä reseptiä kannattaa kokeilla ehdottomasti!

Sitruuna-omenapiiras

Tarvikkeet

4 omenaa

Pohja

150g hieman jäähtynyttä voi/margariinisulaa

3 dl vehnäjauhoja

hieman vajaa 1 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

½ tl leivinjauhetta

Sitruunavaahto

3 kananmunaa

1 ½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

yhden huolellisesti pestyn sitruunan raastettu kuori

puolikkaan sitruunan mehu

Koristeeksi

siruunanviipaleita

sitruunamelissan lehtiä

tomusokeria

Laita uuni kkumenemaan 200 asteeseen. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Viipaloi omenat lohkoiksi.Asettele lohkot leivinpaperoidulle pellille ja laita pelti noin kymmeneksi minuutiksi lämpenevään uuniin.

   Sekoita piirakkapohjan ainekset ja peinele taikina halkaisijaltaan noin 27 cm olevaan vuokaan. Laita vuoka hetkeksi jääkaappiin. Esikypsennä pohjaa noin 10 minuuttia tai kunnes se on saanut kauniin värin.

   Lado omenanviipaleet piirakkapohjan päälle. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vehnäjauhot sekä sitruunakuori ja -mehu. Kaada sitruunavaahto omenoiden päälle ja kypsennä piirakkaa noin 15-20 minuuttia tai kunnes vaahto on hyytynyt (voit joutua käyttämään foliota pinnan suojana) Siivilöi tomusokerin piirakan päälle sen jäähdyttyä ja asettele sitruunanviipaleet ja sitruunamelissa kauniisti.

   Jouduin muuntelemaan ohjetta hieman, mm. rasvaan määrää on lisätty, sillä minun pohjani ei meinannyt pysyä kasassa alkuperäisen ohjeen rasvamäärällä (125 g).

   Löysin muuten tänään kirjastosta myös Cookie A:n ihanan kirjan Sukkia. Rakkaudella. Tavallisesti en tälläisista monimutkaista pitsi- ja palmikkomalleista kauheasti innostu, mutta nämä olivat aivan ihania! Muutama malli pääsikin jo toteutuslistalle :)

      Emilia

Jes! Jess!! Pöytäliinanpainot on valmiita !!! :)

Siis mä niin pompin kattoon riemusta. :) :)Ne on valmiit. Siis ne pöytäliinanpainot. Ne, joiden kanssa kituutin yli kaksi viikoa. Ne, joiden kanssa meinasi motivaatio olla lievästi sanottuna hukassa. Eilen illalla ne tuli valmiiksi ja ihan kivalta kokeilupöytäliinan kanssa näyttivät. :)

Siis mansikathan tämän pöytäliinan kanssa pitäisi olla, mutta kirsikat nyt tulivat valmiiksi ja nehän lähtevätkin mummolaan. Äidille jo ehdin luvata, että mansikat tekisin vielä tänä kesänä meille kotiin, mutta vähän aion pitää kyllä taukoa.  

Olen kerran aikaisemmin tehnyt pöytäliinanpainoja, mansikoita. Nämä kirsikat olivat paljon työläämpiä tehdä, kun piti tehdä kahdeksan neljän sijaan. Ohjetta en harmi vain voi antaa, kun jokainen kivi on erilainen ja ideahan on virkata kivelle täydellisesti sopivat punaiset "vaatteet".

VINKKI! Jos klipseillä kiinnitetyt kaupan pöytäliinanpainot lentelevät tuulessa, niin kannattaa vaihtaa hakaneulat tilalle. Miinuspuoli on tosin pikkiriikkinen reikä, mutta tällä kiinnityksellä eivät painot lennä myrskyssäkään! :)

Olen tehnyt siihen geishanukkeen jo kaikki piirrustukset valmiiksi, joten nyt ei ole edessä "enää" kuin tekemisvaihe...

Emilia

Ihana pieni ballerina

Sori. Blogissa on ollut vähän aikaa hiljaista, kun on ollut mummolareissua ja sitten tämän ihanan pienen neitokaisen tekemistä. Tänään siis tuli valmista (vihdoin ja viimein) ja tässä on tulos:   

   Oon aika tyytyväinen tulokseen, ohjekin oli oma, mutta inspiraatiota hain (klassisesti) täältä. En kuitenkaan tällä kertaa muuta kuin ottanut idean enkä sen jälkeen katsonut kuvaa toisin kuin leppistytössä.

   Naama näyttää ensimmäisessä kuvassa jotenkin oudolta, joten siitä saa paremman kuvan neljännessa kuvassa. Ilme kyllä oli se, joka meni pieleen tässä tyttösessä, jos joku meni. Balettipukuun olisin halunnut virkatun hörhelön, mutta lanka loppui :(, joten tylli sai kelvata. Hieman lihavan näköinen tämä myös on. Sitten onnistuneisiin kohtiin. Tossut ja hiukset! Molemmat olivat iloinen yllätys :) Hiuksia tein vasta kolmatta kertaa nukelle, joten lievästi sanottuna opettelemista oli... Kaikista parasta oli kuitenkin tekeminen. Nautin niiiiiiin joka sekunnista !!!! :) Kaikki ihanat pienet rusetit, puvun suunnittelu...ihanaa näpertelyä parhaimmillaan! Jos jaksan , niin teen nukelle vielä toisen puvun, tällä kertaa valkoisen.

    Ballerinatyttöselle pitäisi vielä keksiä nimi. Jos jotain hyvää tulee mieleen, niin laittakaa kommenttia!

Olen muuten listannut tämän blogin Blogilistalle. Tietääkö joku muuten jonkun muun blogipalvelun/listan tms., jolle olisi hyvä listautua?

   Seuraavaksi olisi sitten vuorosssa ne pöytäliinanpainot (oikeasti, mä oon saanut ekaa satsia jo hurjasti eteenpäin, ihan kohta on valmista !). Sitten ajattelin alkaa tekemään sellaista virkattua geishaa (ei karkkia, vaan nukkea) Nämä on oikeasti aivan hurjan koukuttavia, nämä amiguruminuket!

 Balettiterkuin:

Emilia

Ompeluhaaveita ja tarvikeshoppailua

Sellainen toppi olisi haaveissa tehdä. On itse asiassa ollut jo pitkään. Ja nyt on kaikki tarvikkeetkin ostettu...eli ainut mikä puuttuu on se aina niin ythtäkkiä iskevä ompeluvimma. Jos se nyt tässä joskus lähiaikoina tulisi... :)
   Eli siis eilen sain ostettua (pitkän etsinnän jälkeen) 50 cm satiininauhaa ja 15 kpl isoja puuhelmiä (joista tarvitsen vain neljää). Tässä näkyy siis eiliset shoppailut, aikaisemmin ostettu kangas sekä taustalla ompelumalli.

Siis tuo päällimmäinen toppi olisi tarkoitus tehdä. Satiinauha löytyi heti ensimmäisestä kaupasta, eli Nappi- Kikasta, joka sattuu olemaan lempitarvikekauppani. ( Siis ajatelkaa, siellä on kokonainen seinällinen nappeja, toinen nauhoja, monta ihanaa hyllyä lankoja ja kaikkea ihanaa tilpehööriä !! :) Helmiä metsästin tuloksetta ensin Tiimarista  ja sitten tuloksellisesti Sinooperista. ( Ja silti helmet olivat liian pieniä ja niitä oli liian paljon !) :( Aion käyttää helmistä neljä noita kirkkaan pinkkejä.

  Mutta nyt pitää lähteä etsimään sitä ompeluvimmaa ja sitä ennen vimmaa tehdä niitä pöytäliinanpainoja (jotka jo melkein edistyivät tänään :) Ehkä saan seuraavaa painoa aloitettua ihan heti...

Emilia

Ompelin kuusi tuntia putkeen ja sain korin ohjeen vihdoinkin tänne

Niin. Siinä eilisen "urotyöt", joista kirjoitan vasta tänään, koska minulla oli kaapinsiivoussesio. Minulle tosiaan iski ompeluvimma, joten aloitin kaavojen piirtämisen aamu yhdeksältä ja ompelin, kunnes työn alla ollut pusero valmistui kolmen maissa:) Tälläinen siitä tuli:

Ja tälläinen kiva yksityikohta löytyy takaa (joka ei tosin pääse oikeuksiinsa, kun toppi peittää tuon halkion) :(

Olen aika tyytyväinen, sillä puserosta tuli parempi kuin odotin, ja juuri minun tyyliseni. Kaava oli Suuresta Käsityölehdestä, mutta kavensin sitä hieman, sillä tämän lehden mallit ovat yleensä aika leveitä. Vaikka pusero kapeni, niin malli pääsee silti oikeuksiinsa rypytettynä. Ison kiitoksen ansaitsee taas Eurokangas, josta tämä ihana kangas löytyi Se iso asia, mikä tässä onnistui, oli se, että sain raidat "kohtaamaan" saumoissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Aikaisemmin se ei ole onnistunut. Rankasti tosin epäonnistui kaulakaitaleen kiinnitys, jota jouduin purkamaan vähän turhan moneen kertaan, eikä siitä siltikään tullut hyvää. Mutta nyt ainakin vaatekaapista löytyy tällainen viileämmän kesän puolipitkähihainen vaate.

   Sitten vihdoin ja viimein se kori, jota nyt laitan tänne päivän myöhässä (Sori!)Sehän tuli valmiiksi jo pari päivää sitten, mutta on kuivunut kauan kostutuksen jäljiltä. 

   VINKKI! Jotkut kostuttavat paperinarun ennen työstömistä, mutta minä en ole tähän taktiikkaan mieltynyt. Jos ei siis halua virkata rakkoja sormiinsa (kuten minä), niin kannattaa kostuttaa paperinaru ensin ja antaa sen sitten kuivua, sillä silloin se menettää suuren osan kovuudestaan. (En ole sitä näin testannut, mutta valmiin työn kanssa se toimi:) Eli nyt siis kuva ja ohje,vihdoin ja viimein. (Ohje on otettu suoraan Suuresta Käsityölehdestä.

Paperinarukori

Koko: n. 13 x 15 cm

Tarvikkeet: 65 g paperinarua (esim Kauhavan Kangas-Aitan paperilankaa

Virkkuukoukku nro 3,5

Tiheys: 17 s ja 20 krs = 10 cm

Tee näin: Virkkaa aloitusketjuksi 23 kjs, käännä, jätä 1 kjs väliin ja *virkkaa22 ks ja 1 kjs kääntymiseen*. Toista *-* kunnes kappaleen korkeus on 15 cm. Virkkaa 1 ks- kerros kappaleen ympäri ja kulmissa 2 ks s:aan. Sulje kerrokset ps:lla. Virkkaa seuraava ks- kerros silmukoiden takareunaan ja sitten 9 krs normaalisti.Virkkaa lopuksi kääntöreuna: 3 kjs, 1 p jokaiseen s:aan, 1ps, katkaise ja päätä lanka.

Viimeistely: Höyrytä kori. Taita pylväsreuna alas

Koveta reunat: Sekoita paperiliimaa veteen 1:3. Suojaa pöytä muovilla. Sivele reunat vesiliimaseoksella sisäpuolelta, muotoile ja anna kuivua.

Tai: Kostuta ja muotoile kori ja anna kuivua. (Näin minä tein)

Minullahan ei paperinaru riittänyt kuin kuuteen "normaaliin kerrokseen", joten jos teet tämän korin, siitä tulee korkeampi.

Nyt on lupaus täytetty ja korin kuva ja ohje ovat blogissa.

 Jos nyt sitä sitten pääsisi vihdoin ja viimein niiden pöytäliinanpainojen kimppuun...

Emilia

Ompelemista 100 km/h (ja yksi lankaostos)

Ihana päivä. Olen päässyt tänään sekä Eurokankaaseen ja Lumoavaan lankaan. Vau :) Ja molemmista löytyi jotain ihanaa. Eurokankaasta ostin ruudullisen kankaan ja kuminauhaa yhteen paituliin, jonka ohje oli Suuren käsityölehden uusimmassa numerossa ja jonka kuva tulee tässä. (Paitulin alla oleva toppi on muuten tämän päivän kaupunkilöytö, kun siellä kävimme. (Ei, tästä ei ole tulossa muotiblogi;))

 Kotiin päästyäni piti käydä heti ompelukoneen kimppuun. Kaavaa ei tarvinnut jäljentää, sillä se oli pelkkä neliö, johon sitten merkittiin pääntiet ja muut sellaiset. Siis aivan ylihelppo, varmaan helpoin vaate, mitä olen ikinä tehnyt. Ompelu oli ihanaa, kun ei kertaakan tullut sellainen olo, että aargh, eihän tämä onnistu millään! (Pitäisikö siirtyä pysyvästi näihin ylihelppoihin töihin? :) No ei on se haastekin kivaa...) Aikaa koko työn tekemiseen meni n. 2 ½ tuntia, eli siis tälläinen yhden illan juttu. Kun vihdoin ja viimein pääsin peilin eteen sovittamaan, oli tulos tämän näköinen. (Pikkuveli halusi välttämättä ottaa tämän kuvan.)

... eli aika kaamea:/ Vai mitä mieltä olette, kumpi on parempi ? Laittakaa kommenttia! Onneksi löysin tuon vyön, joka on muuten ostettu aikoinaan kirpparilta.Yksi iloinen yllätys peiliin katsoessa kuitenkin tuli. Kangas oli aivan ihana. Eurokankaasta lähdin alunperin hakemaan raidallista kangasta ja tämä oli sitten niin kuin "viimeinen vaihtoehto", kun ei mitään kivaa raidallista ollut. Onneksi otin tämän. Hintakaan ei päätä huimannut, kun kaikki tarvikkeet maksoivat yhteensä noin kuusi euroa.

    Sitten siihen lankaostokseen. Halusin ihonväristä lankaa, kun edellinen kerä lopppui. Novitan mallistoista sitä ei löytynyt, joten suuntasin kokan kohti Lumoavaa lankaa (jonka blogiin pääsee tästä). Sieltähän se kaivattu lanka löytyi, vaikka ei aivan sen värisenä kun oli haaveissa, mutta kuitenkin aivan kylliksi hyvänä. Lumoava lanka on siis aivan upea lankakauppa! Kannattaa käydä, sillä laajan valikoiman lisäksi tunnelma on ihana:)

Kyseessä on Dropsin Nepal -lanka, jossa on 65% villa ja 35% alpakkaa. Nepalin päänmäärä on amiguruminukeissa, joita varmaan jossain vaiheessa tänne blogiinkin ilmaantuu.

    Taisin eilen luvata, että saisin paperinarukorin kuvan ja ohjeen tänne tänään.Sori, ei onnistunut:(  Kori on kyllä valmis, mutta vielä kostea ja pingotuksessa, eli kuvauskelvoton. Uskoisin, että se kuivuu huomiseksi, joten näette sen silloin:) Moi moi!

T:Emilia

Leipomispäivä sadepäivänä

Moi! Taisi tulla tästä päivästä sitten leipomispäivä :) Meille tulee kohta vieraita, joten äiti valjasti minut leipomishommiin (ei tarvinnut kauan suostutella:) Tuli sitten tehtyä Anzac- pikkuleipiä, joiden ohje on jo täällä blogissa, ohjetta ja kuvaa voi käydä katsomassa täällä.(Linkin kohteessa täytyy rullata hieman alaspäin, postauksen loppuun) Toinen, mitä sain aikaiseksi on Murun sitruuna- rahkapiirakka mansikkakastikkeella, jonka ohjeen laitan nyt tähän. Piirakasta tulee huippuhyvä, juuri sopivan sitruunaisen raikas, mutta kuitenkin makea. Ohje on otettu Pirkka Ruoka- lehdestä hieman muunnellen. Tarvikelista on pitkä, mutta aineet helposti löytyviä.

Murun sitruuna- rahkakapiirakka mansikkakastikkeella

Tarvikkeet pohjaan

250 g leivontamargariinia

                                           8 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vanilliinisokeria

Puoleen taikinasta

2 dl piimää

2 kananmunaa

Rahkatäyte

1-2 sitruunaa

500g maitorahkaa

2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 tl vanilliinisokeria

Mansikkakastike

1 kg pakastemansikoita

n. 4 dl vettä

1½ dl sokeria

1 rkl sitruunamehua

   Valmista ensin rahkatäyte. Raasta huolellisesti pestystä sitruunasta keltainen kuori. Varo ottamasta valkoista kuoren osaa, joka on kitkerää. Kuoriraastetta tarvitaan n. 3 rkl. Purista sitruunasta mehu niin , että sitä on 1 dl. Sekoita rahkan joukkoon sitruunankuori ja -mehu, munat ja sokerit.

   Sulata pohjan rasva ja anna jäähtyä.

   Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon rasva.

   Jaa pohjataikina kahteen osaan eri kulhoihin. Lisää toiseen puoleen taikinasta piimä ja munat. Levitä piimätaikina uunipellille leivinpaperin päälle.Levitä rahkaseos pohjan päälle. Ripottele pinnalle muruseostaikina (eli taikinan toinen puoli). Kypsennä 200- asteisen uunin alaosassa n. 25 min.

   Soseuta kohmeiset mansikat, vesi ja sokeri. Mausta kastike sitruunamehulla.

VINKKI! Jos ei aoi syödä koko piirakkaa (32 palaa) kerralla, kannattaa tehdä vain puolet mansikkakastikkeesta!

Käytiin eilen pikareissu Rovaniemellä, joten matkan aikana oli hyvää aikaa näperrellä. Tuli vimma tehdä jotain paperinarusta, joten kaivelin koko talon (älyttömän pienet) paperinaruvarastot ja ohjeen Suuresta käsityölehdestä esille. Nyt on kori enää muutamaa kierrosta vailla valmis ja etusormessa kaksi rakkoa :) Luulisin, että saan huomenna tänne sekä kuvan että ohjeen. Kori on tosin hieman hassun näköinen, sillä siinä on sekä luonnon- että kikavalkoista. Pöytaliinanpainot ovat sitten seuraavana tekemislistalla...
T:Emilia

Haaste, valmiita töitä, lomakuulumisia, jne, jne... :)

Nyt on mennyt taas hirmuisen pitkä aika, siitä kun olen viimeksi blogannut, mutta syy on luullakseni anteeksiannettava: loma-kalareissu Norjaan. Kalaa en saanut tosin kuin alamittaisen taimenen, joka jouduttiin päästämään takaisin veteen, mutta so what. Kivaa oli. Isi tosin veti sitten ylös sellaisen kymppikiloisen lohenkörmyn :) Kun matka oli pitkä niin aikaa oli autossa värkätä kaikenlaista , mutta niistä myöhemmin. Nyt on nimittäin vuorossa haaste, jonka sain Emiltä. Kiitos! Emille lähetän myös iiisot pahoittelut, kun kesti näin kauan. (Syy on edellä mainittu) Tässä siis tulee tämä haaste.

                                             

1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Ilmoita heidän nimeämisestään heidän blogeissaan
3. Kerro seitsemän faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa, joka nimesi sinut.
5. Lisää The Versatitle Blogger Award -kuva postaukseesi.

Nyt siis toteuttamaan tätä haastetta.

1. Tämä kohta on ISO ongelma. Olen ollut täällä blogimaailmassa pari viikkoa, eikä minulla ole oikein muita "tuttuja" bloggaajia, kuin Emi, jolta tämän haasteen sain. Toisin sanoen, en osaa oikein lähettää tätä kenellekkään, vaikka on varmaan tsiljoona blogia, jotka tämän ansaitsisivat. Anteeksi!(Jos keksin jonkun myöhemmin niin lähetän haasteen hänelle.)
2. -
3.  Sitten ne faktat.

• Kolme mieluisinta ajanvietettäni ovat varmaan käsityöt, leipominen ja lukeminen.
• En luopuisi mistään hinnasta pitkistä, ruskeista hiuksistani.
• Lempivärini on turkoosi.
• Olen koulussa melkoinen hikipinko.
• Olen innostunut melkoisen vasta muodista ja vaatteista, mutta haluaisin löytää vahvemmin oman tyylini.
• Rakastan kaikkea pikkuista krääsää, kuten koruja ja kauniita pikkutavaroita.
• Kuolisin tylsyyteen ilman kavereitani, kirjoja ja lankoja.

     4.Kiitos vielä kerran, Emi !!
     5.Tehty on!

Nyt on siis haaste suoritettu ja on aika käydä valmistuneiden töiden kimppuun.
Kauan työn alla ollut leppistyttö on vihdoin valmis. Ei siitä yhtä hienoa tullut kuin siinä mallikuvassa, mutta eihän siinä ollut ohjetta. Oon ihan tyytyväinen kuitenkin :) Tuossa on nyt molemmat, ylempänä malli ja alempana minun versioni, niin voitte verrata. Ohjetta en tähän laita, kun ideahan ei minun ole.                                                                                                                                               

Siinäpä ne kuvat. Ratkaisevasti tämän työn söpöyteen vaikuttivat huonontavasti hiukset, joita on liian vähän ja väri on väärä. Kaikista vaikein juttu olivat siivet, joiden kanssa meinasi mennä sormi suuhun, kun ne näyttivät aivan liian pulleilta.Onnistunutta on kasvojen ilme ja pään muoto. Tämä leppistyttö meni pikkusiskolle ihan "muuten vaan" lahjaksi.

Nyt on työn alla sitten iso kasa pöytäliinanpainoja, joiden sisällä olevat kivet on kerätty Norjasta. Painot toteutan siten, että virkkaan kiven päälle ikään kuin vaatteet  niin että niistä tulee mansikoiden, kirsikoiden tai omenoiden näköisiä. Kirsikoita tulee aina kaksi yhteen paikkaan ja yhteensä kahdeksan koko liinaan. Muita tuleä per liina neljä. Yksi pari kirsikoita on jo valmis, joten tässä ovat sekä jo päällystetyt että päällystämättömät kivet.

Sitten ne pelkät päällystetyt "kirsikat".

Laittelen sitten kuvia, kun tulee enemmän valmiiksi, mutta nyt, moi moi!

Emilia

Ne Hullun Hyvät Mantelikeksit

... jotka menivät tällä kertaa minulla ihan pieleen. Tein kaksinkertaisen taikinan, ja onnistuin siisnä sitten sörssimään taikinaan 7 kananmunaa neljän sijaan :( Mutta yllätys yllätys ! Ihan rehellisesti voi sanoa, että hyviä tuli, liian vähän sokeria vaan, kun paikkailin tätä kananmunakämmiä pelkillä jauhoilla. Terveyskeksejä siis, kun eivät sisällä rasvaa ollenkaan;) On ne ihan oikein ohjeesta tehtyinäkin suht. vähäkalorisia.Tässä tulee sitten se ohje, joka on otettu jostain muffinsiohjeita sisältävästä kirjaston kirjasta kauan sitten, hieman on sitäkin muunneltu. Tätä kannattaa ihan oikeasti kokeilla, sillä kekesit ovat nimensä mukaan Hullun Hyviä.

Ne Hullun Hyvät Mantelikeksit

20-24 kpl

vähän reilu 4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 3/4 dl sokeria

2 kananmunaa vatkattuna

100 g mantelirouhetta

   Sekoita jauho, leivinjauhe ja suola kulhossa. Lisää sokeri ja munat. Sekoita. Vaivaa joukkoon mantelit.

   Vaivaa taikina palloksi ja puolita se. Kierittele puoliskot pötkylöiksi (halkaisija n. 4 cm)  levinpaperoidulle pellille. Paista 180- asteisesa uunissa 10 min. Ota pois uunista ja anna jäähtyä 5 min.

   Lekkaa pötköt vetsellä vinoviipaleiksi (paksuus 1 cm). Laita pelti uuniin vielä 15 minuutiksi tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.

                                

HOX! Keksit kannattaa syödä ehdottomasti heti, etteivät ne ehdi kovettua. Keksejä voi tietysti kovettumisen jälkeenkin syödä jos ei sellaisenaan niin ainakin liottamalla esim. kaakaossa tai kahvissa.

Siinä olivat tämän päivän herkuttelut ( onneksi en syö näitä itse:). Luulisin , että tämän jälkeen tässä blogissa kallistutaan taas käsitöiden pariin... Nauttikaa kunnon kesästä, kun se vihdoinkin näyttää tulleen!

Emilia

Näpertelijä leipoi söpön kakun ja vähän muutakin

Moi taas! Onkohan tästä tulossa ihan kokonaan leivontablogi=) ? No ei, se leppistyttö edistyy hitaasti mutta varmasti... Mutta nyt asiaan! Tuli siis eilen leivottua pitkään haaveena ollut Tarte Tatin  eli tätien kakku, joka on jokseenkin omppupiirakkamainen ja hurjan namnam! Tämä kakkuhan tehdään ikään kuin keikauskakkuna, eli se rakennetaan astiaan ylösalaisin ja uunista tulon jälkeen kumotaan vadille

           Tänään sain taas aikaiseksi Anzac- pikkuleipiä, jotka olivat yllättävän hyviä. Huomenna on sitten ohjelmassa  Niitä Hullun Hyviä Mantelipikkuleipiä, joitten virallista nimeä en muista, mutta saatte kuitenkin ohjeen huomenna, jos löydän sen laatikon uumenista.
          Tarte Tatinin ohjeen bongasin HS:n reseptisivuilta, jonne pääsee tästä. Itse muokkasin ohjetta jonkin verran ja sen muokatun version laitan nyt tähän. Isoin muutos oli se, että vähensin omenoiden määrää, mutta pikkuveli sanoi silti "Mun mielestä näitä omppuja on just sopivasti, ei tarttis olla yhtään enempää tai vähempää." Eli sellainen oli meidän maisteluraadin mielipide, mutta tehköön kaikki tätien kakun miten haluavat. Tässä kuitenkin se versio, jota minä käytin:

Tarte Tatin

Taikina

vehnäjauhoja 2½ dl

1 tl sokeria

75 g voita tai margariinia

½ dl vettä

Täyte

4 isohkoa omenaa

75 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

n. 1 rkl kanelia

   Tee ensin taikina. Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää voi/margariini paloiteltuna ja nypi somin ryynimäiseksi seokseksi.

   Kaada joukkoon vesi ja sekoita tai vaivaa taikinaksi. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi eli siksi aikaa kun teet täytteen.

   Kuori omenat ja poista siemenkodat. Halkaise omenat keskeltä kahtia ja leikkaa kukin puolisko seitsemään viipaleeseen, eli yhdestä kokonaisesta omenasta tulee 14 viipaletta.

   Valitse halkaisijaltaan n. 22 cm oleva vuoka, valurautapannu tai paksupohjainen teräsvuoka. Varmista, että valitsemasi astia kestää kahvoineen sekä lieden että uunin.

   Laita vuokaan tai pannuun 3/4 dl sokerista ja voi/margariini.Anna sulaa. Pidä miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes seos on muuttunut vaalean kinuskin väriseksi (minulla tuli vain keltaista, vaikka kuumensin kuinka kauan, mutta hyvää ja kinuskilta maistuvaa tuli silti).

   Ota astia hetkeksi liedeltä ja lado siihen omenalohkot tiiviisti niin , ettei niiden väliin jää aukkoja. Paikkaa aukot tarvittaessa pienemmillä omenapalasilla.

   Nosta vuoka takaisin liedelle ja anna olla hiljaisella lämmölla n. 15 min. Kinuski kuplii omenoiden välissä ja omenat pehmenevät hieman.

   Ota astia pois liedeltä. Ripottele päälle loput sokerista ja kanelia maun mukaan. Halutessaan sen voi jättää poiskin. Kauli taikina hiema astiaa suuremmaksi levyksi ja kumoa astian päälle. Painele taikinan reunat vuoan reunan ja omenoiden väliin. Pistele taikinaan muutama reikä haarukalla.

    Nosta astia 200- asteiseen uuniin ja anna paistua n. 30- 35 min tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

   Anna kakun vetäytyä 10-15 min uunista tulon jälkeen. Vedä veitsellä astian reunat, jotta kakku lähtee helpommin irti. Kumoa tarjoiluvadille ja tarjoa esim. vanilijajäätelön kanssa.

 

    Sitte vuorossa ovat Anzac- pikkuleivät, joiden ohje on peräisin suoraan Annie Riggin kirjasta Lahjoja keittiöstä, josta muuten löytyy kaikennäköistä ihanaa lahjaviemistä, tietenkin omin käsin leivottua. Anzaceilla on pitkä historia Australiassa, jossa niitä tehtiin aikoinaan toiseen mailmansotaan sotilaiden evääksi kotiväeltä.

Anzac- pikkuleivät

35-40 pikkuleipää

2 dl vehnäjauhoja

100 g kookoshiutaleita

2 3/4 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

ripaus suolaa

125 g suolatonta voita/margariinia

2 rkl siirappia

½ tl ruokasoodaa

2 rkl kiehuvaa vettä

Sekoita isossa kulhossa keskenään vehnäjauhot, kookos-, ja kaurahiutaleet, sokeri ja suola.

   Mitaa rasva ja siirappi pieneen kasariin ja sulata ne miedolla lämmöllä liedellä tai varovasti mikrossa. Sekoita tasaiseksi.

   Sekoita pienessä kulhossa keskenään sooda ja kiehuva vesi. Lisää soodaseos ja voi- siirappiseos kuiviin aineisiin ja sekoita tasaiseksi.

   Ota taikinasta tasapäisiä ruokalusikallisia, pyöritä ne käsin palloksi ja asettele pallot uunipellille litteäksi taputellen (paistoin 25 pikkuleipää/pelti). Paista uunin keskiosassa 15 min, kunnes pikkuleivät ovat kullanruskeita.

Siinäpä vähän makeita hetkiä. Nauttikaa!

Emilia

Kyllä, osaan leipoa

Ihme juttu! En ole leiponut lainkaan sen viikon sisällä, mitä olen tätä blogia pitänyt. Eilen kuitenkin vimma iski ja teeleivät tuli siinä sitten pyöräytettyä. Älyttömän yksinkertainen ohje ja aineet sekä hyvä maku ovat tämän reseptin salaisuudet, eikä aikaakaan kulu kuin puoli tuntia. Tässäpä siis ohje, joka on otettu (hieman muunneltuna) Kotiruoka- nimisestä kirjasta.

 

 

Kaurateeleivät

2 dl kaurahiutaleita            ½ tl suolaa
3  dl  vehnäjauhoja             2 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta               ½ dl (50 g)  sulatettua rasvaa
2 tl sokeria

                                                                                             

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää maito ja sulatettu, jäähdytetty rasva.

         Sekoita tai vaivaa tasaiseksi. Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle neljä pyöreää, litteää leipää.

         Leikkaa esim. taikinapyöröllä neljään lohkoon ja pistele haarukalla.                

         Paista 225 asteen lämmössä n. 15 min.

         Tarjoa heti esim. voin, juuston ja maidon kanssa.

Toivottavasti minulla menee taas leipomisvimma päälle, sillä leivon aina sykäyksittäin. Saatan leipoa pari viikkoa vaikka joka päivä ja sitten on taas pari viikkoa, etten leivo ollenkaan...

Tässä vielä yksi vanha löytö: kaverini kanssa tekemät äklömuffinssit. Ne olivat aivan uskomattoman äkkimakeita, mutta aivan ihanan makuisia! Suklaamuffinssipohjan päällä on marenkikierre, jonka päälle on vielä huiskittu suklaata Nam nam :) ! Ohje löytyy muistaakseni Leila Lindholmin kirjasta Pala kakkua ja paljon muuta, josta löytyy myös hurjan paljon muita hirmuisen makeita ja vähän suolaisiakin herkkuja.

T:Emilia