Pikapannunalunen

Onhan se aika mukava fiilis aatonaatonaattona (Oisko kannattanu kirjoittaa ihan vaan 22. päivä?) tajuta, että yksi lahja puuttuu. Olin kyllä suunnitellut, että tekisin toiselle mummilleni tossut, mutta se projekti aina vaan siirtyi ja siirtyi ja siirtyi... Langatkin oli jo ostettuna (kolme kerää Novitan Huopasta) mutta ainakin toistaiseksi saavatkin jäädä lankakoriin, sillä mummi sai korvikepikalahjan.
    Tilanteen tajuttuani aloin selailla hädissäni Novita-lehden joulunumeroa, ja onneksi sieltä löytyi hätäapuohje, johon onneksi oli langatkin jo valmiina. Ei kun virkkaamaan ja aatonaattoaamuna huovutukseen pesukoneeseen. Ja yllätys, yllätys: illalla se oli kuiva ja ehti pakettiin muiden lahjojen kanssa.

Novitassa pannunalunen esitettiin piparina, mutta minulla ei sattunut olemaan ruskeaa lankaa enkä halunnut tehdä pannunalusta, jota voisi käyttää vaan jouluna. Kai tämä sitten vähän kukkaa muistuttaa?

   Tässä välissä muuten oikein mahtavaa vuotta 2014 kaikille ja kiitoksia jälleen ihanasta blogivuodesta! Jokainen kommentti ja katselukerta ilahduttaa :)! En tee tähän väliin mitään vuoden parhaat postausta, sillä sen teen sitten blogisynntäreiden aikaan niin kuin viimekin vuonna.Vuoden 2014 käsitöiltä toivon, että saisin vihdoinkin toteutettua jonkun neuletakin tai villapaidan. Pidetään peukkuja!

Emilia

Luolamaalaus-laukku

Koulussa tehtiin joku pieni huovutettu työ, ja minulla tuli sitten tällainen minikokoinen laukku, johon saa näppärästi mahtumaan kännykän ja avaimet. Suunnittelu lähti kauan sitten ostamastani napista, joka on puinen ja kiekurakuvioinen, ja sitä yritin tässä matkan varrella huopaan jäljitellä. (En kuitenkaan ihan puisuutta, mutta vähän sinne päin...) Huopa huovutettiin märkänä tasona, ja siitä sitten leikattiin kaavan mukaan sopivan kokoinen ja ommeltiin. Minä lisäsin vielä hihnan. Ei ollenkaan vaikea työ, mutta ihan mukava lopputulos :)

Koska laukussa on musta - harmaa- ruskeita kuvioita aika sekavasti, sai se lempinimen "luolamaalauslaukku" (Mutta itse kyllä tykkään sanoa tätä ihan tuttavallisesti barbaarilaukuksi :) Ja kyllä me siitä kavereiden kanssa kässäntunilla löydettiinkin ihan selkeitä luolamaalauskuvioita :) !

Luolamaalauksen reunat on siistitty pykäpistoilla. (Osasivatkohan luolamiehet niitä?)

Koulussa seuraavana työnä on tulossa tunika, ja kotonakin vaikka kuinka monta työtä jo valmiina odottamassa sopivaa päivänvalon hetkeä, että pääsisi kuvaamaan. Nämäkin otokset piti räpsiä pimeässä, mutta eikö pimeä sovi barbaariseen tyyliin... :)

Emilia





 

Väripitoiset kengännauhat & pöllö

Sellaiset kengännauhat siis tuli, kirjaimellisesti, sillä katsokaa vaikka kuvia, nämä tuovat oikeasti väriä elämään. ( Ja mun übernuhjuisista tennareista ei sitten puhuta mitään ;)

Rusetilla...

...ja ilman rusetteja...

...ja puolirusetilla :)

Mikä onkaan eteisen väripilkku?

Kengännauhat on tehty sellaisella jännällä tavalla, jolle en tiedä nimeä, mutta joka esitellään ainakin Debbie Stollerin Neulojan käsikirja - kirjassa. Idea siinä on se että neulotaan kahdella puikolla ja vähäisellä silmukkamäärällä (minulla 3 silmukkaa) suljetun neuleen näköistä neuletta. Silmukat siirretään aina puikon "väärään" päähän niin, että toisesta reunasta tuleva lanka vetää neuleen kiinni kun silmukat neulotaan. Todella nopeaa ja helppoa. (Vaikka kengännauhoihin pitääkin tulla yhteensä kolme metriä tätä pötköä!) Tietääks joku tälle oikean nimen?

   Sitten vielä aika pöllö loppukevennys: Huovutettiin pikkusiskon kanssa eilen minipöllöjä. Pikkuneiti oli aivan hurjan taitava neulan käsittelijä, ja isommilta haavereilta vältyttiin (Ja kun minä tökin joskus vieläkin neulalla sormeen :) Siskon pöllö ei suostunut kuvauksiin, mutta minun pöllö pööpötiukseni lentelee näissä kuvissa:

Vauhti oli niin kova, että tarkennus on vähän niin ja näin ... Pöllöt lentävät lujaa :)

Vähän parempi tarkennus

Kohti sinitaivasta... Onko kyseessä runoilijapöllö?

Oksalla ylimmällä...

Ja sormella ylimmällä?

Pöllöä päivää!

Emilia