Hello Kitty-laukku pikkusiskolle

Yhä edelleen silloin tällöin näitten joululahjojen jälkiesittelyä, nyt vuorossa on varmaan joululahjoista työläin eli pikkusiskon Hello Kitty-laukku. Ennen joulua mietin pääni puhki, että mitä hänelle antaisin ja lopulta päätin avata Ravelryn ja kysyä, että mikä olisi pikkuneidille mieleen.Melkein heti tämä pieni Hello Kitty-fani bongasi superhienon laukun, ja senhän isosisko sitten lupasi toteuttaa. Ohjetta ei lötynyt, mutta mikäs siinä kun voi suoraan kuvasta virkata.

Itse asiassa matkaan tuli aika monta muttaa. Kappaleiden oikea muoto ei ollutkaan sitten kaikista yksinkertaisin arvioitava ja valkoinen lanka otti ja loppui. Kääntöpuoli on sitten virkattu likaisenvalkoisella... Kaiken huipuksi nopeaksi arvioitu työ söi hurjasti aikaa ja innostuskin ehti lopahtaa siinä välillä oikein kunnolla.
  Jos kuitenkin katsoo vain etupuolta, niin ainakin minä tykkään ja niin teki pikkusiskokin: Laukussa kulkevat näppärästi niin leikkikännykkä kuin isosiskoltakin varastettu taskupeili :D Jotta melko pieneen laukkuun sai edes vähän lisätilaa, tein sivukappaileiden väliin pohjakaitaleen, joka ei kuvissa näy. Oi että, mäkin oisin halunnu tommosen laukun pienenä!
   Nyt on taas kesken yksi keskeneräisistä jätti-isoista tuskatöistä, pitsi että tämä kappale paljastui vähemmän tuskaiseseksi kuin ajattelin. Valmistumisessa kyllä kestää...
   Kiitoksia Hepa kezolalle lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia

Bling-Bling -laukku

Vielä muistuttelen, että kaikki osallistumaan arvontaan, jossa amigurumi-cupcake etsii onnellista omistajaa! Osallistujia on tähän mennessä vain seitsemän, joten mahdollisuudet voittoon ovat tosi isot!
   Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli jo jonkin aikaa sitten kudontakurssilta valmistuneeseen Bling-Bling-laukkuun. Ja arvatkaapas mistä se on tehty!

 

 

 

Kuvia ottaessa tuuli mukavasti, ja kevyt laukku meinasi lähteä lentoon...



Laukku on tehty videokasettinauhasta. Kuinka moni arvasi :)?

     Kudoin kankaan itse kangaspuissa ja sitten ompelin. Hihna on virkattu, ja siinä oli varmaan isompi työ kuin koko muussa laukussa, sillä lievästi sanottuna videonauha on kammottavaa virkata. Se oli inhottavan nihkeää eikä meinannut taipua koukulle sitten millään. Kudottavana nauha taas oli yksinkertaisesti ihanaa. Sopivan paksuista, uskomattoman riittoisaa (koko laukkuun meni ehkä yksi kymmenesosa koko kelasta) ja valmiista pinnasta tulee niiiin ihanaa ja kimaltavaa. Ja kaiken huipuksi uskomattoman kevyttä, kuten viimeisestä kuvasta näkee...

   Tätä laukkua olen kyllä käyttänyt jo todella paljon, sillä se on juuri sopivan kokoinen. Ihanaa videonauha-redesigniä!

Emilia

Luolamaalaus-laukku

Koulussa tehtiin joku pieni huovutettu työ, ja minulla tuli sitten tällainen minikokoinen laukku, johon saa näppärästi mahtumaan kännykän ja avaimet. Suunnittelu lähti kauan sitten ostamastani napista, joka on puinen ja kiekurakuvioinen, ja sitä yritin tässä matkan varrella huopaan jäljitellä. (En kuitenkaan ihan puisuutta, mutta vähän sinne päin...) Huopa huovutettiin märkänä tasona, ja siitä sitten leikattiin kaavan mukaan sopivan kokoinen ja ommeltiin. Minä lisäsin vielä hihnan. Ei ollenkaan vaikea työ, mutta ihan mukava lopputulos :)

Koska laukussa on musta - harmaa- ruskeita kuvioita aika sekavasti, sai se lempinimen "luolamaalauslaukku" (Mutta itse kyllä tykkään sanoa tätä ihan tuttavallisesti barbaarilaukuksi :) Ja kyllä me siitä kavereiden kanssa kässäntunilla löydettiinkin ihan selkeitä luolamaalauskuvioita :) !

Luolamaalauksen reunat on siistitty pykäpistoilla. (Osasivatkohan luolamiehet niitä?)

Koulussa seuraavana työnä on tulossa tunika, ja kotonakin vaikka kuinka monta työtä jo valmiina odottamassa sopivaa päivänvalon hetkeä, että pääsisi kuvaamaan. Nämäkin otokset piti räpsiä pimeässä, mutta eikö pimeä sovi barbaariseen tyyliin... :)

Emilia





 

Laukku + tennarit = Wau!

Taisin tästä ihanuudesta teille jo aikaisemmin mainita, ja nyt se on valmis. Tennarilaukku. Siis ei laukku tennareita varten vaan niistä tehty! Idea löytyi Hupsistarallaa - blogista, ja kun tuon kuvan näin, niin sain sellaisen tahtoo-tehdä-heti-kohtauksen :) Ja nyt on kyllä aika hieno fiilis, kun tein sen ilman ohjetta ihan vain kuvasta mallia katsoen.(Tosin en ole aikaisemmin laukkua vuorittanut (olen nolo), joten Tosimummon näppärä kirjastokassin ohje sai toimia vuoritusavustajana.)

   Tennareissa oli aikamoinen metsästäminen, mutta loppuenlopuksi kaikki kolme paria sain haalittua kasaan kirppareilta, kun meillä noita tennarinkuluttajia ei ole vielä muita kuin minä, ja kaikki mun vanhat säästetään pikkusiskolle. Että mene niitä sitten leikkelemään :)

Kankaana toimi kaverilta viime vuonna synttärilahjaksi saatu Marimekon turkoosi Räsymatto- kangas. Siitä asti se on odottanut Sitä Oikeaa laukkuprojektia, ja tässä se nyt tuli :) Ihana tuo väri, kiitokset vielä sinne kaverille, jos sattuu tätä lukemaan :) Vuorena oli jotain monta vuotta vanhaa turkoosia puuvillakangasta, josta olen alunperin tehnyt pikkusiskolle pehmokoiran joskus 9-vuotiaana.

Käytössä. Hoksasin vasta tehdessäni linkkiä tuonne alkuperäiseen ideapostaukseen, että olin ottanut tämän kuvan samalla lailla kun siellä. Hups :) 

Tämmöinen takaa. Olen aika ylpeä siitä että sain tuon vetskarin jotenkuten tuohon kassin suulle kiinni, kun mulla näiden ompelutöiden kanssa on aina vähän jännnää, että onnistuuko vai ei :) Tämä onnistui, mutta kyllä säikähdyksiäkin matkan varrella tuli...

Vuori ja sisätasku. Mulla on aina pakko olla laukussa kännykälle tuollainen pikkutasku, niin nyt tuli sellainen tehtyä. Ja tosi isohan tämä on, koko kassi siis, kun tuo tennarikuvio vaatii aika paljon tilaa. Mutta nyt sitten mahtuu! 

     Tämä oli kyllä tosi ihana ja palkitseva työ, mutta jos joku muukin innostuu tällaista tekemään, niin kannattaa ottaa sitten jonkin muun värisiä tennareita kuin valkoisia... Ne pestiin kahdesti koneessa, kerran käsin ja käsiteltiin tahranpoistoaineella, ja silti on vielä vähän kellertävät. Huoh. Mutta kaikkien hinnat ei ollut kirpparilla kuin yhteensä 2€ + 2€ + 3€ = 7€ Mutta jos niistä tennareista sanois vielä jotain, niin tosi mielenkiintoista niitä oli ratkoa, kun näki kaikki tukirakenteet ja silleen. Tennarikirurgiaa :)

  Vielä muistuttelen arvonnasta, että käykääpä osallistumassa, kun palkintoja arvotaan kaksi, ja vasta 16 on mukana :) 

   Isot kiitokset sekä Tarulle että Kutomakoneelle lukijaksi liittymisestä! On aina yhtä ihanaa huomata, että blogi on saanut uuden lukijan :)

Emilia