Hello Kitty-laukku pikkusiskolle

Yhä edelleen silloin tällöin näitten joululahjojen jälkiesittelyä, nyt vuorossa on varmaan joululahjoista työläin eli pikkusiskon Hello Kitty-laukku. Ennen joulua mietin pääni puhki, että mitä hänelle antaisin ja lopulta päätin avata Ravelryn ja kysyä, että mikä olisi pikkuneidille mieleen.Melkein heti tämä pieni Hello Kitty-fani bongasi superhienon laukun, ja senhän isosisko sitten lupasi toteuttaa. Ohjetta ei lötynyt, mutta mikäs siinä kun voi suoraan kuvasta virkata.

Itse asiassa matkaan tuli aika monta muttaa. Kappaleiden oikea muoto ei ollutkaan sitten kaikista yksinkertaisin arvioitava ja valkoinen lanka otti ja loppui. Kääntöpuoli on sitten virkattu likaisenvalkoisella... Kaiken huipuksi nopeaksi arvioitu työ söi hurjasti aikaa ja innostuskin ehti lopahtaa siinä välillä oikein kunnolla.
  Jos kuitenkin katsoo vain etupuolta, niin ainakin minä tykkään ja niin teki pikkusiskokin: Laukussa kulkevat näppärästi niin leikkikännykkä kuin isosiskoltakin varastettu taskupeili :D Jotta melko pieneen laukkuun sai edes vähän lisätilaa, tein sivukappaileiden väliin pohjakaitaleen, joka ei kuvissa näy. Oi että, mäkin oisin halunnu tommosen laukun pienenä!
   Nyt on taas kesken yksi keskeneräisistä jätti-isoista tuskatöistä, pitsi että tämä kappale paljastui vähemmän tuskaiseseksi kuin ajattelin. Valmistumisessa kyllä kestää...
   Kiitoksia Hepa kezolalle lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia

Sackboy (vähän kiireellä)

Pitäisi kai tässä pikku hiljaa alkaa ymmärtää se, että mun tyyli tehdä käsitöitä (siis varsinkin niitä joilla on deadline...) on se, että ensin aloitetaan melko innostuneena, sitten jätetään vaikka muutamaksi viikoksi tekeminen melkein olemattomalle tasolle, ja puolta tuntia ennen lahjan antohetkeä ommellaan hikipäässä vielä vihonviimeisiä pistoja. Ja vaikka tämän tiedänkin silti aina, joka ikinen kerta olen ihan paniikissa, että eihän tätä saa valmiiksi ei sitten millään!
  Nyt meinasi oikeasti käydä huonosti. Kaverini innosti jouloman lopulla, että mitäs jos tekisin Little Big Planet-hahmon, Sackboyn. Innostuin ja aloitin virkkaamisen ihan täpinöissään ja siihen se sitten meinasi jäädä. Heräsin vasta kaverin juhlien päivän aamuna, että illallahan pitäisi olla valmista ja kiire tuli. Kova kiire. Mutta yllätys yllätys -valmista tuli, mutta kuvissa taitaa kiire vähän kyllä näkyä... Onneksi kyseessä oli yllätyssynttärit niin itse sankarin paikalle saapumista uskalsi myöhästyttää muutamalla minuutilla ilman sen huonompaa omaatuntoa.

Sackboy oli sen takia tosi kiva tehdä, että pikkuista näperrettävää meinasi riittää ihan yli oman tarpeen: vetoketjun kirjominen (tuo harmaa tuossa edessä on siis vetoketju,vaikka ei siltä näytäkään osittain johtuen kuvien kröhhöm laadukkuudesta. Luulin että sen tekaisisi iha tuosta vaan mutta oli koko hahmossa haastavinta.) Suu oli myös hauska tehdä ja yllättävän hyvin onnistuikin :) Synttärisankari taisi myös tykätä tuosta kielestä kun alkoi sitä heti kiskoa ulos. (Kyseessä on siis ihan itseni ikäinen poika joka toivottavasti ei tämän luettuaan ole minulle kauhean kiukkuinen...)

   Virkkasin sackboyn suoraan kuvasta, ilmaisia ohjeita tähän kyllä löytyi yllättävän paljon mutta tein mieluummin omasta päästä. Käsistä ei ehkä tullut ihan sellaiset kuin piti... Mutta ei haittaa. Nyt oikeastaan on semmoiset fiilikset että näitä voisi tehdä vaikka toisenkin!

Emilia

Siinä meni viisi vuotta ja istuinalusta tuli

Mikä yhdessä työssä voi olla niin kamalaa että siihen menee viisi vuotta (tai siis sitä vältellessä menee viisi vuotta)? Joskus kauan  sitten tähän ostettiin tarvikkeet, itse en muistaakseni tästä ollut niin innostunut, mutta äitini tykkäsi mallista, jonka sitten lupauduin tekemään. Oisiko tästä alun perin joku seinäkoriste pitänyt tulla? En edes muista.
   Malli oli Irene Välimäen Helmi Tekemisen iloa-lehdestä vuodelta 2004. En ilmeisesti ihan heti tajunnut ohjeen ideaa, joten muutama vuosi taisi kulua siinä, että epäonnistunut tekele makasi lankakorin nurkassa. Nyt joulun jälkeen päätin kuitenkin ottaa uuden yrityksen -ja kas! Ohje avautuikin. Nyt sitten tuli valmista (ja oli kyllä ikävä virkattava koko homma) ja istuinalustaksi taitaa päätyä.

Lenkit ovat Fanttilankaa ja pohjana kaksinkertaista Seiskaveikkaa. Joka toisella kierroksella fanttilangasta nostettiin lenkkejä, joten vaikka kooltaan tämä melko pieni onkin niin työtä  kyllä riitti. Kuvissa muuten mallina pikkusiskon lisäksi poseeraa Pimmy, jonka esittelin ihka ensimmäisessä postauksessa. 

   Mutta ehkä kaikista parasta tämän työn valmiiksi saamisessa oli se (lopputulos ei siis kauheasti minua innoittanut), että sen pystyi poistamaan tuolta keskeneräisten listalta. Jee :)!

Emilia

   

Pikapannunalunen

Onhan se aika mukava fiilis aatonaatonaattona (Oisko kannattanu kirjoittaa ihan vaan 22. päivä?) tajuta, että yksi lahja puuttuu. Olin kyllä suunnitellut, että tekisin toiselle mummilleni tossut, mutta se projekti aina vaan siirtyi ja siirtyi ja siirtyi... Langatkin oli jo ostettuna (kolme kerää Novitan Huopasta) mutta ainakin toistaiseksi saavatkin jäädä lankakoriin, sillä mummi sai korvikepikalahjan.
    Tilanteen tajuttuani aloin selailla hädissäni Novita-lehden joulunumeroa, ja onneksi sieltä löytyi hätäapuohje, johon onneksi oli langatkin jo valmiina. Ei kun virkkaamaan ja aatonaattoaamuna huovutukseen pesukoneeseen. Ja yllätys, yllätys: illalla se oli kuiva ja ehti pakettiin muiden lahjojen kanssa.

Novitassa pannunalunen esitettiin piparina, mutta minulla ei sattunut olemaan ruskeaa lankaa enkä halunnut tehdä pannunalusta, jota voisi käyttää vaan jouluna. Kai tämä sitten vähän kukkaa muistuttaa?

   Tässä välissä muuten oikein mahtavaa vuotta 2014 kaikille ja kiitoksia jälleen ihanasta blogivuodesta! Jokainen kommentti ja katselukerta ilahduttaa :)! En tee tähän väliin mitään vuoden parhaat postausta, sillä sen teen sitten blogisynntäreiden aikaan niin kuin viimekin vuonna.Vuoden 2014 käsitöiltä toivon, että saisin vihdoinkin toteutettua jonkun neuletakin tai villapaidan. Pidetään peukkuja!

Emilia

Pitkästä aikaa

Moi kaikille jotka tätä blogia jaksavat vielä lukea pitkästä aikaa :)! Isot pahoittelut, olen pitänyt ihan liian pitkän tauon postailussa joulunaluskiireiden, -kokeiden ja varmaan lähemmäs kahdenkymmenen esityksen takia. Nyt on kuitenkin ihana loma ja sehän tarkoittaa että on aikaa! Ja kun on aikaa niin se tarkoittaa postauksia. Käsitöitä en kuitenkaan ole heitteille jättänyt, ja iso kasa paketteija valmistuikin puikoilta ja koukuilta pukinkonttiin. Niitä olisi tässä tarkoitus esitellä, ensimmäisenä jouluisimmat alta pois.

   Hupsistarallaa-blogin Norsis bloggasi jokin aikaa sitten aivan suloisesta tontusta, johon oli haettu inspiraatiota Kahden vaiheilla-blogista7, joka inspiroi minuakin tähän mainioon parivaljakkoon. Viikset vain vaihdoin parraksi, sillä tontut muuttivat aaton myötä isovanhemmille, ja ajattelin partojen olevan enemmän heidän mieleensä :)

  Taustalla näkyy pakettikasa, jota tässä olisi tarkoitus pikku hiljaa alkaa esitellä. Tontut pääsivät sen jatkoksi heti kuvaamisen jälkeen.

   Joulu sujui minulla mukavasti ja itselle paketeista paljastui muun muassa 30€ lahjakortti Eurokankaaseen ja Veera Välimäen ihanainen Lankaleikki (josta Pilvenpiirtäjä olisi kovasti menossa To do-listalle).

   Joulun jälkeen olen tehnyt työtä joka on oikeasti ollut varmaan viisi vuotta kesken... Pitäkää peukkuja että valmistuu! 

    Olin jo ihan unohtanut miten mukavaa bloggaaminen on... Nyt kyllä lupaan reipastua tässä!

Emilia

Virkattu cupcake junamatkalta

Nyt kun syysloma alkoi, lähti tämä tyttö junalla kaverille. Ja pitäähän kaverille olla jotain mukavaa tuliaiseksi niin tässä junan penkillä istuskellessa syntyi cupcake-neulatyyny Sanna Vatasen Neulo! Virkkaa! Kirjo! Jämölangasta! ohjeella. Tällä samaisella ohjeella olen tehnyt cupcakeja lahjaksi vaikka kuinka monta, mutta kaikki taitavat olla Ajalta Ennen Blogia. Kuppikakku on tosi nopea tehdä, nytkin taisi mennä vain vähän reilu tunti.
   Minulla täällä junamatka jatkuu ja toivottavasti myös Ruista ranteeseen - kämmekkäät jatkuvat tässä samalla ;) Ne joilla syysloma on vielä edessä niin ihanaa lomaa, nauttikaa ja rentoutukaa, ja ne, joilla se alkaa olla takana, mukavia viimeisiä lomapäiviä :)!
Emilia
P.S. Tein tämän kännykällä joten voitte syyttää minua, jos vaikka kuvat eivät näy tai jotain muuta, olen aika surkea tässä kännykkäpostaamisessa...

Se ei pure

Eikä se myöskään murise. Ottaisitko kotiisi?
Meillä ainakin pikkuveli otti riemulla vastaan synttärilahjansa, amigurumi-leijonan:

 

 

Tein leijonan Mia Bengtsonin Amigurumi! Virkkaa uusia iloisia maskotteja  -kirjan ohjeella ihan perus Seiskaveikasta. Nuo Mia Bengtsonin amigurumit ovat aivan ihania siksi, että ne ovat oikeasti söpöjä; monissa amigurumikirjoissa on se ongelma, että hahmot ovat hienoja ja taitavasti toteutettuja, mutta söpöys puuttuu. Eikö amigurumin idea olekin olla ennen kaikkea söpö?

  Olin jo pidempään haaveillut tämän toteuttamisesta pikkuveljelle, osittain siitä syystä että leijonassa on vain niin jotain hänen tyylistään, ja osittain siksi, että hän on horoskooppimerkiltään leijona. Erityisesti rakastuin tuohon ihanaan pörröharjaan ja tupsuhäntään, olivat vähän liian suloisia jätettäväksi toteuttamatta, ja kivat niistä tulikin. Kuulemma harja muistuttaa minun hiuksiani pienenä... Tällaisia kohteliaisuuksia valmiista leijonasta lausuttiin ;)

Emilia

Eläinsatupeitto

Ei ole totta. Se on valmis. Minun Iso Projektini on valmis, ja vielä onnellisesti uudella omistajallaan! Aloitin peiton jo ennen pääsiäistä ja siitä asti olen sitä väkertänyt, ja noin viikko sitten valmistui. Bloggasin tosin tämän vasta nyt, sillä peiton pieni saaja, serkkuni, saapui tänään vierailulle ja sai samalla luvan poseereta mallina. Paljon muitakin töitä on tietysti valmistunut pääsiäisen jälkeen, mutta oli tätä tehdessä kyllä iso homma.

 

Noin puolet tilkuista postasin yksitellen tai kaksitellen, mutta sitten totesin, että eihän valmiissa peitossa olisi mitään yllätystä, jos näkisitte kaiken etukäteen ;) Nyt kuitenkin tilkut lueteltuna vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, ja aikaisemmin postatut tilkut linkitettynä:

Pingviini, kissa pöllö, karhu, kala, kirahvi, pupu, orava, kilpikonna ja norsu. Yhteensä kymmenen.

  Tein peiton Sanna Vatasen Neulo! Virkkaa! Kirjo! Jämälangasta!- kirjan ohjeen mukaan, muutin vain virtahevon karhuksi, kun ei se mun mielestä yhtään virtahevolta näyttänyt :D Tein peiton melkein kokonaan Seiskaveikasta ja kokonaan jämä -sellaisesta, niitä kun on aika iso varasto kertynyt... Lankaa meni noin 400g, jos en ihan väärin muista.

 

Siinäpä tilkut vielä vähän lähempää.

   Yleensä minulla jää näin isot projektit kaappiin odottelemaan vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta tämä ei. Olisikohan tuon mielenkiinnon pitäneet yllä tilkut, jotka olivat kukin oma, erilainen projektinsa.

   Värejä tässä tuli käytettyä myös ihan kiitettävästi, ja paljon värien käytöstä opinkin. Välillä sitä tuntuu, että käyttää yhdessä aina vain samoja värejä, mutta tässä pääsi kyllä värisilmä tuulettumaan! 



 

 

Vielä suloinen pikkumalli poseeraamassa. Tuossa viimeisessä kuvassa peitto näyttää ihan viitalta... :)

Mutta toisaalta tämä monikäyttöinen onkin: (paitsi peittona ja viittana) peittoa voi käyttää eläinten nimien opiskeluun vauvan kasvaessa ja sitten kun koko ei enää riitä, voi peiton laittaa seinälle kehyksiin tai seinävaatteeksi :)

Isot kiitokset Suppikselle lukijaksi liittymisestä! On aina yhtä ihanaa saada uusi lukija :)!

Emilia

 

 

 

1-v arvonta: Amigurumi -cupcake :) !

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi selvisi Kesätyttö. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille :)!
Näpertelijä söpöilee täyttää tänään vuoden. Siis mun pieni bloginpoikanen täyttää tänään VUODEN <3 ! Sen kunniaksi yksi pieni cupcake etsii onnellista omistajaa, eli kaikki nyt osallistumaan 1-v arvontaan :) Palkinto näyttää tältä:

Kesäkukilla...

 

...ja ilman.

(Inspiraatiota cupcakeen haettu täältä)

 Korkeutta leivoksella on noin  12 cm. Cupcake voi käyttää ihan vaan koristeena tai sitten esimerkiksi neulatyynynä (jos raaskii pistellä sitä neuloilla ;) Ja jos seuraat alla olevia ohjeita, tämä pieni suloisuus voi muuttaa sinun kotiisi!



Arvonnan säännöt

1. Arvonta alkaa än yy tee nyt ja voit osallistua siihen jättämällä kommentin tähän postaukseen 8.7.2013 klo 24 mennessä. Itse arpominen suoritetaan seuraavana päivänä eli 9.7.2013 (Ja virallisena arpojana toimii Pikkusisko :)
2. Vain kommentin jättämällä saat yhden arvan, mutta jos mainitset arvonnastani myös blogissasi (Anteeksi, blogittomat!), saat kaksi arpaa. Ilmoitathan mahdollisesta lisäarvasta kommentissasi.
3. Lukijaksi liittyminen ei ole pakollista, muttä lämmittäisi kovasti pienen bloggarin mieltä...
4. Myös anonyymit voivat osallistua arvontaan, mutta muistakaa keksiä itsellenne nimimerkki!
5. Voittajien tulee ottaa minuun itse yhteyttä sähköpostiini napertelijagirl@gmail.com 16.7.2013 mennessä, tai arvonta uusitaan.
6. Olisi kiva, jos kertoisit kommentissasi yleisesti mielipidettä blogistani, parannusehdotuksia, tai vaikkapa mitä juttuja tykkäät eniten lukea.
7. KAIKKI VAAN REIPPAASTI MUKAAN, blogillani on niin pieni lukijakunta, että voittamismahdollisuudet ovat ISOT:)!
8. Kiitos kaikille osallistujille :)!

Emilia

 

 

Kirahvitilkku

Joku aika sitten valmistui Eläinsatupeittoon vielä kirahvi muiden kaveriksi. Nyt on sitten puolet peitosta tehty, viisi tilkkua valmiina ja viisi odottamassa puikoille ja koukuille pääsemistä.

 

Saattaa olla, että peiton tekemiseen tulee nyt pienoinen tauko, kun pitäisi yksi vähän isompi lahjaprojektio saada valmiiksi... Mutta vieläpä en paljasta mikä :P !

  Sitten vielä lopuksi yksi Ihana Asia: Teen tätä postausta ULKONA (!!!!!) eikä palele yhtään! Kyllä se kesä (ja loma) on kohta täällä :) !

Emilia

Eläinsatupeitto edistyy!

Tämä huhtikuu on kyllä neulomusten ja virkkausten osalta ollut ihan superhiljainen, mutta ompelusten kanssa taas harvinaisen vilkas; peräti kolme valmistunutta isompaa ompelusta (kolmannesta pian lisää...) Nyt kuitenkin, vihdoin ja viimein edes pieniä kuulumisia Neulomuslandiasta ;) Pupu- ja oravapalat ovat valmiit!

Oikeastaan nämä ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina, ilman silmä- ja nenäkirjomuksia vaan. Viimeistelyn vaikeuden syndrooma :D ?

Eikö olekin ihanat nuo pikkusiskon leppäkerttupyykkipojat <3

 

Oravasta ei tullut ihan niin oravan näköinen kuin ehkä olisi voinut, ja jätin kävynkin kirjomatta. Väriä taas on senkin edestä...

Emilia





Kalapala peittoon

Tilkku numero kaksi valmistui Eläinsatupeittoon pöllölle kaveriksi. Kala on neulottu kirjoneuleena ja reunukset virkattu.

 

 

Tällä lailla tilkut tulevat olemaan peitossa:

 

Oli ihan pakko kuvata takaakin tämä tilkku, kun oli langanjuoksuja vähintäänkin tarpeeksi...

Hyvää pääsiäisenjatkoa kaikille :) !

Emilia

 

 

 

Yksi pieni pöllö vain

Ensimmäinen tilkku Eläinsatupeittoon (Sanna Vatasen jämälankakirjan ohjeella tekeillä oleva vauvan peitto) on valmis! Ja sehän on tietysti pöllö, milläs muulla tällainen pöllöfani peittonsa aloittaisi... Tarkoitus oli saada koko peitto valmiiksi uuden serkun syntymään mennessä, mutta se osoittautui ylitsepääsemättömäksi missioksi; serkku syntyi ja eka tilkku valmistui. Ehkä tämän voisi antaa sitten joskus 1v lahjaksi? Nuo siivet ovat aika onnettomat, mutta ehkä pöllöksi tunnistaa?

 

Nyt on jo seuraava tilkku kesken, kala turkoosi - keltaisena. Oon kyllä ihmeissäni, jos tämän vielä melko pian valmiiksi saan, kun sukkia suuremmat projektit mulla jäävät aika usein kesken... Mutta tätä helpottaa todennäköisesti se, kun jokainen tilkku on erilainen ja ikään kuin oma pieni projektinsa. Pidetään peukkuja pikaiselle valmistumiselle :) !
Emilia
P.S. Tämä postaus oli mun eka kännykällä tekemä!

Karvis

Kuinka moni on tehnyt karvalakin neulomalla tai virkkaamalla? Minulle oli ainakin aivan outo idea - ennen Sanna Vatasen Neulo, Virkkaa Kirjo: Jämälangasta! -kirjaa. Selailin sitä pari viikkoa sitten etsiäkseni eläinsatupeiton ohjetta, mutta silmilleni pomppasikin tämä ihanuus. Ja ei kun isin luokse äkkiä kysymään, tykkäisikö tällaisesta (Kello oli jotain yhdentoista jälkeen illalla, hehe.) Ja kyllä tykkäsi. Kuulemma etsiny sopivaa karvalakkia jo pitkään :) Virkkasin päälliosat kolminkertaisella seikaveikalla ja "turkikset" tulivat tuubihuivista jääneistä jämälangoista.

 

 

Eikös olekin hieno malli? Tämän ukon päähän karvalakki sopii kuin valettu :) Ja niin sopii kyllä isinkin. Ja itse asiassa mäkin tykkään tästä. Taitaa tarvita tähän perheeseen vielä useammankin karvalakin... Onneksi tällainen on nopsa tehdä: kolminkertaisella langalla ei kauaa kestä :)

 

Tällainen sivulta. Tätä mallia kutsutaan ilmeisesti Lumberjack-malliksi, ja sitähän voi pitää myös läpät ylhäällä, sen takia napit. Lumiukon päässä tämä tyyli näyttää jokseenkin, kröhöm, persoonalliselta, joten se on kuvasin lakin ilman "täytettä".

Karvalankaa ei ole vain läppien takaosassa, vaan sillä on vuoritettu lähes koko lakki. Tämä on siis superlämmin :) Aurinko on vihdoinkin alkanut paistaa (JEE!), joten isi saa uuden eläinystävällisen (=turkiksettoman) karvalakin keväthangille :)

Emilia



Sikamaisen paha possu

Angry birdsit ovat olleet niin sikamaisen iso ilmiö, että ne ovat löytäneet tiensä jopa virkkaajien koukuille. Myös minun, jopa kertaa kaksi, ensin punaisena lintuna, ja sitten nyt tänä isona pahana possuna :) Huonoille tavoille taipuvainen röhkijä lähtee pukinkonttiin, minnekäs muualle :) Possu on tehty Joulu - Novitan ohjeella. Oli yllättävän työläs tehdä, mutta työskentely oli mukavan "aivotonta" kun oli kerrankin ohje, niin että suurimman osan tekoajasta luin samalla. Kavennus- ja lisäystavat olivat ohjessa jokseenkin omalaatuisia, joten vähän muokkailin, ja ihan pahan possun näköinen tästä tuli näinkin :D
Tässä kuvassa possuparka on joutunut punaisen birdin tiukan tuijotuksen alle:

Huh. Punainen lintu karkoitettu ja varastetut munat taas turvassa :) Possun ilme on selkeän helpottunut (Eiköstä vain ? :)

Meillä oli köksässä pipareita leipoessa sellaisia yli- ihania minipossumuotteja. Ne oli niin must have -juttu, että kuin sellainen tuli kaupassa vastaan, on vaikea arvata, ostettiinko... Piti sitä vielä täällä blogissakin hehkuttaa, kun kerran sopi aiheeseen :) Ainut, mikä pelottaa, on se, että possut ovat niiiiin pieniä ja ihania, että pitää ottaa aina vain vielä yksi. Ja sitten ne loppuu aika äkkiä (Kokemusta on :)

Possut toivottavat kaikille oikein sikamaisen mukavaa joulunodotusta! (Eihän tonttulakki ole yhtään liian iso? :)

Emilia