maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannusneidon maksimekko

Tämä mekko on rakkauteni, yksinkertaisesti. Ja vaikka juhannus olikin hyytävä, ainakin haaveilin kulkevani se päällä yöttömässä yössä, joten juhannusneidon mekoksi sitä voi kutsua.
 


Iskin silmäni tähän malliin Moda-lehdestä (taisi olla toukokuun numero?) ja tämä oli pakko ommella. Säntäsin kangaskauppaan ja jännitin, että onkohan kuvioitujen sifonkien valikoima ihan olematon, mutta onneksi ei; voin sanoa, että tämä kangas on täydellinen, kertakaikkiaan. Kuviointiin tykästyin jo kaupassa, lompakkoni tykästyi halpuuteen (kolme metriä kangasta, vähän päälle kymmenen euroa), sakseni tykästyivät kankaan laatuun ja ompelukoneeni helppouteen ommella. En olisi kyllä parempaa kangasta voinut toivoa, sillä ompelemaan lähtö pelotti aika paljon, sillä aikaisemmin ompelemani sifongit ovat olleet melko kamalan liukasta ja hankalaa sorttia. Mutta tämä ei.




Yleensä joudun kaventamaan kaikkia ompelemiani vaatteita, mutta tämä mekko istui täydellisesti. En ollut uskoa silmiäni, kun sain tämän ensimmäistä kertaa päälleni ja katsoin peiliin. Mallissa on myös kivoja pieniä kikkailuja; pääntiellä laskokset, niskassa pieni halkio ja helmassa isompi, joka näkyy alla olevassa kuvassa. Tämä on myös ensimmäinen maksimittainen mekko minulle, joten ehkä sitä voisi oppia näitäkin pitämään.


Tämä maksimekko oli ensimmäistä kertaa päällä koulun päättäripäivänä, ja käytän tätä myös kaikissa kesäjuhlissa, mitä nyt eteen tuleekin. Hauskaa tämän mekon sovittamisessa on se, että tämä tuntuu niin mukavalta päällä, että en raski ottaa tätä pois... 
   Malli ja kangas olivat niin hyviä, että päätin tehdä mekosta myös lyhyemmän version jota voisi käyttää myös arkenakin. Kangas on jo ostettu, ja kohta alan leikkaamaan. Enää ei tarvita muuta kuin sellaisia lämpötiloja, että mekkoa voisi pitää!
Kiitokset DayDreamerille lukijaksi liittymisestä :)!
Emilia


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Se ihana Tallinna

Tämä nyt on aikamoinen throwback-postaus kun Tallinnan matkasta on kulunut jo ihan mukavasti aikaa, mutta väliäkös tuolla! Tallina oli siis ihana ja sen Vanha kaupunki ihanaakin ihanampi. Kaikkialta siitä on kuullut kehuja, mutta silti se yllätti; siis aivan uskomaton paikka. Kaikki pikkuiset putiikit, kahvilat, antiikkiliikkeet ja lankakaupat. Joka ikisestä sai suorastaan raahata itsensä ulos. Ja sitten vielä se, kun muka kaikki ihanuudet joita tarjolla on ei riittäisi, kaiken huipuksi ne eivät maksa melkein mitään. Ainakin omien vertailujen mukaan Vanhan kaupungin hinnat olivat langoissa ja muissakin parhaimmillaan kolmasosan Suomen hinnoista.
   Tallinnassa myös uusi ja vanha yhdistyivät uskomattoman saumattomasti. Kierreltyäsi Vanhan kaupungin putiikeissa saatoit kymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen löytää itsesi modernista kauppakeskuksesta vaateketjujen myymälöiden keskeltä.
   Ostoksia tein lähinnä Vanhasta kaupungista, ja sieltäkin käsitöitä pääasiassa.


Tämä huovutettu kettusorminukke löytyi eräästä suloisesta käsityöpuodista pikkusiskolle tuliaiseksi, hinta oli varmaan puolet Suomessa myytävistä samankaltaisista. 


Nämä sukat olivat niin kauniit (ja halvat!) että en hennonnut jättää niitä. Lahjaksi menivät nämäkin ja kuulemma lämpimät ovat.


Värit eivät tässä kuvassa toistu ihan oikein, mutta tämä hahtuvalankakerä oli aivan älyttömän ihanan värinen ja myös yllätys, yllätys, halpa. Mahdollisesti tästä olisi lapaset tulossa.
  Kaiken kaikkiaan reissu Tallinnaaan oli oikein antoisa, vaiikka muun muassa Karnaluks jäi käymättä, mutta pitäähän sitä toiseenkin kertaan jättää jotakin...
Emilia

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kesäinen nappipussukka

Huhhuh, mikä tauko on bloggaamisessa ollut! Kaikenlaista kiirettä ja hässäkkää on tässä pyörinyt, töitä tullut silloin tällöin valmiiksi mutta koneen ääreen asti en ole ehtinyt. Mutta nyt on ainakin materiaalia, josta postata!
   Kaverillani oli jokin aika sitten synttärit ja halusin antaa lahjaksi jotain omaperäistä, joka liittyisi käsityöharrastukseen. Jotain itse tehtyä - se oli selvä, mutta omaperäisyys pitäisi vielä löytää. Idean kypsyttelyssä kesti loppuenlopuksi niin kuan, ettei viimeisten pistojen ompelu jäänyt kauas puolesta yöstä viimeisenä iltana ennen juhlia. Mutta valmista sentään tuli!




Tuloksena oli siis pussukka, jossa oli nappeja sekä ulko- että sisäpuolella. Neulottu pintaosio on lankakorin uumenista löytynyttä bambulankaa, vuorikangas kangaslaatikon uumenista löytynyttä jämätilkkua ja jopa napit yllätys-yllätys: nappilaatikon uumenista. Pussi oli kuitenkin vain toinen puoli lahjaa; kävin ostamasta paikallisesta ompelutarvikeliikkeestä ihanimmat napit, mitä löysin ja laitoin ne pussukan sisälle.





Kävin kuvaamassa nämä kuvat rannassa jo aamuseitsemän aikoihin. Oli todella mielenkiintoista ja erikoista kuvata, kun valo heijastui joen pinnasta ihan eri tavalla kuin yleensä.
Mielestäni tämä oli oikein onnistunut lahja, nopea tehdä ja tykätty sekä vielä semmoinen että kyllä itsellekin kelpaisi!
   Blogisynttärit ovat taas kohta tulossa (kaksi vuotta!!!) ja nyt kyselenkin teiltä, lukijat, jos tänne tauon jälkeen on vielä lukijoita jäänyt, kelpaisiko tuollainen pussukka synttäriarvontaan? Myös muita ideoita otetaan vastaan :)!
Emilia