maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ihana tunika

Tällainen koulutyö vaihteeksi, ja vaikka itse sanonkin, tuli ihana! Tämä malli oli vielä paljon parempi kuin odotinkaan, eli kun sunnuntaina sain tunikan ensimmäistä kertaa vaatteen näköisenä päälle, ei vaihtoehtoja enää ollut: Oli pakko ommella hetimullekaikkitännenyt -fiiliksellä se loppuun ;)
    Ja oikeastaan tämä onkin melkein enemmän koti- kuin koulutyö, kun koulussa en paljon muuta tehnyt kuin piirsin kaavat ja leikkasin. Sattui muita menoja vaikka kuinka monen kässäntunnin päälle, joten ompelukoneella oli kotonakin töitä.
 
 
Olen näköjään koukussa tämän värisiin tunikoihin...Mieli muuttuu -pitsitunikakin on melkein tismalleen saman värinen :) Kankaan oli kyllä alun perin tarkoitus olla ihan erilaista, pellavaa, mutta kaupassa ei ollut sellaista tarpeeksi ohuena :( Täytyi tällä viskoosikankaalla selvitä, mutta ihan kivasti toimi sekin :)
Tunika oli muuten tosi helppo ommella, mutta muotokaitalepääntien (minulle uusi tuttavuus) kanssa meinasi mennä sitten kunnolla metsään. Onneksi kässänopet on keksitty...
   Huomenna pitäisi näyttää tätä tunikaa kyseiselle kässänopelle...saa nähdä mitä mieltä on...Toivottavasti tykkää yhtä paljon kuin minäkin ;) !
Emilia


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Eläinsatupeitto edistyy!

Tämä huhtikuu on kyllä neulomusten ja virkkausten osalta ollut ihan superhiljainen, mutta ompelusten kanssa taas harvinaisen vilkas; peräti kolme valmistunutta isompaa ompelusta (kolmannesta pian lisää...) Nyt kuitenkin, vihdoin ja viimein edes pieniä kuulumisia Neulomuslandiasta ;) Pupu- ja oravapalat ovat valmiit!
Oikeastaan nämä ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina, ilman silmä- ja nenäkirjomuksia vaan. Viimeistelyn vaikeuden syndrooma :D ?
Eikö olekin ihanat nuo pikkusiskon leppäkerttupyykkipojat <3
 
Oravasta ei tullut ihan niin oravan näköinen kuin ehkä olisi voinut, ja jätin kävynkin kirjomatta. Väriä taas on senkin edestä...
Emilia



torstai 25. huhtikuuta 2013

Ompelointiostoksia

Siis ompeluostoksia, pikkusisko vaan sanoo ompelua ompeloinniksi :)
Koulussa ommellaan yläosan vaatetta, ja minulla se on eräs tunika. Siihen kävin ostamassa pitsiä vyöksi ja nappeja, ja nyt olisi kova vimma jatkaa ompelua. Olisinkohan tunikaa jo noin puoliinväliin ommellut, eli ei enää kovin paljon kesken...
Onpa tuo kangas ryppyisen näköinen ;)
Pakko tähän postauksen loppuun hehkuttaa tätä kevättä, ihanaa, kun peipposet laulaa ja aurinko paistaa ja tuntuu että on pakko ommella. Se kun on aina olennainen osa mun kevättä ja kesää, että ompelukoneen ääreen on päästävä. Talvella sellainen ei taas innoita ollenkaan. Outoa?
Emilia

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Söpöily -shortsihaalari

Viikonloppuna iski inspiraatio, ja oli aivan pakko ommella tällainen farkkushortsihaalari (sanahirviö tuo koko nimi ;) Oikeastaan inspiraatio lähti ärsytyksestä; Hulluilla päivillä oli myynnissä yllätystuotteena hieman tämän haalarin näköinen mekko, jota en saanut :( Tai oikeastaan haalari on ollut jo pitkään haaveissa, mutta kaupasta ei ole vain löytynyt mun budjetille sopivaa kivaa mallia, joten tuo mekon missaus oli "viimeinen pisara". Ja ei kun farkkuja leikkelemään.
 
 
(Joskus olisi niin ihanaa olla muotibloggari ihan vain"asukuvien" takia. Näiden ottaminen oli ihan parasta :) !
Koska farkkushortsihaalari on pikkuisen söpöilytyylinen, oli minunkin ihan pakko tehdä näissä kuvissa jotain söpöä... Ja ihanaa, nyt oli ulkona niin lämmintä, ettei kuvatessa palellut kertaakaan!
Haalariin uhrasin kahden vanhat (=reikäiset) EDC:n farkut ja yhden enon vanhan Levi's -farkkutakin. Farkkutakkia on tuo etuosan lappu, napituslista ja taskujen napit sattuivat juuri sopivasti henkseleiden kiinnitykseen.
 
Katsokaa, ruohikko pilkistää jo tuolla taka-alalla!
 
Tällainen vähän vähemmän kiva yksityiskohta löytyy takaa... Farkkujen nappia ja vetoketjua edestä ei tietenkään enää lapun kiinnityksen jälkeen voi avata, joten shortsiosa ei mahtunut enää jalkaan ;) Päätin sitten, että ei kun kuminauhaa tuonne taakse vaan, ja niin teinkin. Vasta myöhemmin hoksasin että vetskarihan se fiksuin vaihtoehto olisi ollut...
  Mutta kaiken kaikkiaan tästä tuli ainakin toiveiden mukainen (ja ilmainen!!), ja sainpas tuota kunnioitusta herättävää reikäisten farkkujen varastoa vähän kutistettua. Enkä minä nyt tämän kanssa minnekään kaupungille ole lähdössä, joten menisiköhän tuo kuminauhakämmi sellaisena "itsetehdyn leimana"...?
Emilia

 

torstai 11. huhtikuuta 2013

Maailman ihanin kangas.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että haluasin ommella kukikkaasta kankaasta mekon, mutta nyt on sekin päivä nähty. Syy on tässä:
 
 
Olin Eurokankaassa katselemassa juhlamekkooni kangasta, ja olin löytänyt jo kaksi ihan kivaa vaihtoehtoa. Mallina on uusimman Suuren Käsityölehden ruusumekko, joka oli mallissa tehty, no, ruusukankaasta. Minuun eivät perinteiset kukkakankaat kolahda, joten pyysin kaupassa vielä myyjän apua, ja kun hän vetäisi tämän kankaan esiin, olin kertakaikkisen myyty :) Ihanat värit ja ihana kuvio. Ja toivottavasti mekkokin tulee olemaan ihana... ei kai tästä kankaasta muuta voikaan saada...
Emilia
 

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Mieli muuttuu -pitsitunika

Tämän tunikan (/mekon) kanssa mieli ehti muuttua vaikka kuinka monta kertaa. Kun näin mallin syksyllä Suuressa Käsityölehdessä (10/2012), ajattelin, että teen mallin lyhyenä tunikamaisena. Ostin tunikan verran kangasta  ja pitsiä ja kun aloin leikkamaan, huomasin, että kangasta riittikin mekkoon asti. Mieli muuttui. Ompelin mekon valmiiksi ja sovitin, ja huomasin, että mekkona se näytti kauhealta. Mieli muuttui. Pätkäisin helman poikki, ja mekosta tulikin tunika. Eli Mieli muuttuu -pitsitunika :)
 
Pitsi on kahdeksan senttiä leveää, ja mun mielestä aivan ihanaa <3 Kankaana oli trikoo. Tunika oli tosi helppo ommella ja kun yleensä mulla on tosi isot ongelmat pääntien kaitaleen kanssa, niin nyt sekin onnistui :)
   Itse tykästyin tähän ihan täysillä, ja tunika olikin päällä jo tänään eräissä pienimuotoisissa juhlissa. Tämä on just mun tyylinen :) !
Aika karmee olisi ollut pitkänä ;) Ja mä tiedän, että mekon kanssa ei käytetä farkkuja, mutta tän kuvan tarkoitus onkin saada teidät ymmärtämään, miten kauhea tämä olisi ollut, joten farkut vain tekevät siitä entistä hirveämmän ;)
   Seuraavana "ompelukiikarissa" olisi kesämekko, uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä. Ei kun kangasostoksille!
Emilia