sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Nyt ois ruista ranteessa

Tämä oli vähän erilainen työ kuin yleensä, sillä en kovin usein innostu tämän tyylisistä malleista. Mutta kun ruudulta näkyi Eilen tein-blogin Hannen Ruista ranteeseen-ranteenlämmittimet, olin ihan myyty. Sama kävi langan kanssa. En ole aikaisemmin tweedlankaa neulonut enkä niistä kovin innostunut, mutta messuilta löytynyt lanka oli yksinkertaisesti i-h-a-n-a-a. 100% luomusuomenlammasta ja ihana ohje niin siinä oli näiden ranteenlämmittimien resepti.




(Ja tästä kuvausprojektista opimme sen, että aina lapasia/ranteenlämmittimiä tms. kuvattaessa pitää hommata kuvaaja! Voin kertoa, että yhdellä kädellä kuvaaminen ei ole herkkua ja se kyllä näkyy tarkennuksissa... :D)
  Lanka sopi täydellisesti ohjeeseen: Kaveri totesi koulussa ihan spontaanisti näitä neuloessani, että lanka on ihan ruisleivän näköistä, ja minä hykertelin, että niinhän sen kuuluukin olla.
  Kiristysnauha (tai mikä tuo sitten onkaan) on mielestäni aivan ihana. Varmaan johtuu osittain siitä että rakastan laittaa nappeja vähän kaikkialle. Tähän työhön helmiäsnapit toivat kivasti hohtoa muuten niin rustiikkiseen lankaan.
   Pahoittelut, että viime aikoina on tullut postailtua ihan liian vähän. Koulu vie aikaa ja ens viikolla olisi luvassa vielä neljät kokeet (Huokaus...) Taidan painua lukemaan ;)
Emilia

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Jääprinsessan hame

Kaverini harrastaa luistelua melkoisen kovalla tasolla, ja tarvitsi treeneihin harjoitushameen. Hän kysyi sitten minulta, että voisinko sellaisen hänelle tehdä, ja otin haasteen vastaan. Ja melkoinen haaste se olikin.
   En ole aikaisemmin kaavoittanut vaatteita ollenkaan, vaan jotain hyvin yksinkertaisia juttuja, joilla nyt ei koolla ole mitään kuolemanvakavaa väliä. (Toisin sanoen kukaan ei tule mittailemaan Cittarissa kauppakassisi kokoa.) Luistelussa se meno ei jäällä ole mitään kaikista rauhallisinta, joten hameen olisi ihan hyvä pysyä ylhäällä. Siinä siis suurin haaste, ja ongelmia meinasi tuottaa myös hameen alle tuleva housuosa. Mutta täytyy sanoa, että olen melko ylpeä aikaansaaanoksesta!

 
 

Kiitokset mallina poseeraamisesta hameen saajalle ;)!
Kuten kuvista näkyy, kaverini on aivan hurjan venyvä :) Hameen väri on mielstäni aivan ihana. Housuosa ja vyötärökaitale ovat lycraa, kaksinkertainen hameosa taas sifonkia. Ja muuten tismalleen samasta sifongista olen tehnyt tämän paidan. Tässä hame ihan ilman käyttäjää ja housuosa.

 
   Hameprojektia helpotti hieman se, että sain ottaa mitat jo valmiista luisteluhameesta, joka kuitenkin oli kaverilleni väärän kokoinen... Kyllä siitä onneksi jotain apua sai, ja yhden päivän ompelu-urakan jälkeen hame oli valmis. Sovittaessa suunnilleen kädet ristissä toivoin että hame olisi sopiva. Oli se onneksi melkein, housuosan jalantiet olivat vaan liian pienet. Ompelin ne äkkiä kuntoon ja voilá. Se oli siinä.
     Kuulemma hame on toiminut hyvin, ja minulla olisi haaveissa tehdä vielä toinen... Kaverini ei nimittäin ole ainut luistelua harrastava lähipiirissä. Toinen on pikkusisko, jota varten pitää tietysti tehdä omat kaavat, kun hän on niin paljon pienempi. Huoh. Tässä kai ne kaavoittajantaidot kehittyy...
Emilia

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Halloweenia -vähän myöhässä

Pikkusisko halusi järjestää välttämättä "kurpitsajuhlat" , joten mikäpä minä olin siinä vastaan sanomaan. Halloweenhan meni jo, mutta meillä oli mun mielestä niin makeet (ja vähän suolaisetkin) herkut niin ajattelin että pitää ne täälläkin esitellä :)
Pikkuveli kaiversi "kurpitsalyhdyt" verigreipeistä. Vähän pienempiä kuin ne normaalit lyhdyt... Mutta söpöjä!
 
Hämähäkkimuffinsit. Mielestäni ovat sympaattisia, vaikka hämähäkkejä ihan pikkuisen pelkäänkin. Sisältä löytyy pakastemansikka ja suklaapalanen.
 
Kärpässienet. Jalkan kananmuna ja lakkina tomaatinpuolikas sekä pilkkuina kermavaahtoa, olisi pitänyt olla majoneesia, mutta eikö se niin mene että tomaatit, kermavaahto & kananmunat on se klassisin makuyhdistelmä ;)?
 
Suklaaomenat pikkuveljen käsialaa. En olisi ikinä uskonut, että tämä olisi näin hyvää, mutta niin on asia. Vähän säikähdin kun veli ilmoitti kaivertavansa omenat ja täyttävänsä ne hämähäkeistä yli jääneellä suklaakuorrutteella. Onneksi kuorrutetäytteen saivat vain silmät ja suu :D
 
Ötökkäkeksit. Talosta löytyi vaan neljä keksiä, mutta auttamatta ne saivat halloweenin kunniaksi silmät.
 
Pisteenä iin päälle kummitukset lasinkoristeina.
Ideat löytyivät osittain Yhteishyvän Ruokalehdestä 10/2004 ja K- Ruoka Pirkasta.
Ja meillä oli hauskat Halloweenjuhlat!
Isot kiitokset Ellaalle lukijaksi liittymisestä :)!
Emilia