sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Blogilogoilua

Kun koulussa on enää vain tämä yksi vuosi kuvista, pitää se käyttää hyödyksi myös blogin kannalta. Tehtävänä oli nimittäin ikioman logon suunnittelu joko omalle koululle tai sitten tulevaisuuden yritykselleen tai muulle jutulle. Ja minähän tein blogille!


Pahoittelut, suorastaan hävettää näiden kuvien laatu, mutta koulussa kun ei paljon järkkäria raahata mukana. 
Eiköhän tuosta kuitenkin jotain selvää saa, ja ideana tosiaan oli tehdä mustavalko- ja väriversio logosta. Itse pidän enemmän tuosta violetilla kirjoitetusta, mutta saa nyt nähdä mitä mieltä kuvisope on melko yksinkertaisesta väritoteutuksesta... 
    Nyt kuitenkin kysyn teidän mielipidettänne: Mitäs tykkäätte? Pitäisikö yläbanneriin tulla tälläinen logo blogille?(Tai vähän parempi kuva siitä, jos tuon nyt saisi kotiin ja kunnolla kuvattua.) Vai kuvaako tuo ylipäänsä mielestänne tätä blogia hyvin/huonosti? 
   Nämä tämmöiset kuvistyöt kyllä ovat ehdottomia lemppareitani, jossa kysytään myös luovuutta eikä vain piirtotaitoja. (Ihan siitäkin syystä että piirustustaitoni ovat... Kröhöm... Kyseenalaiset.) 
  Niin ja valitettavasti viime aikoina on ollut ilmassa paitsi blogilogoilua myös blogiloikoilua, ihan siitä syystä, että nyt ohjelmassa on yksi aika ihana isompi työ josta lisää sitten myöhemmin! Kohta on valmista joten eiköhän se loikoilu tästä lähene loppuan...
Emilia
    

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivämakeilut

Oikein ihanaista ystävänpäivää teille, rakkaat lukijat!
Niinkuin viimekin vuonna, tukarimyyjäiset olivat mukana ystävänpäivän kuvioissa, ja tänä vuonna tuli sinne leivottua Crinklesejä. Mutta tänä vuonna riitti niitä kotiinkin asti, sillä reilusta 30 keksistä ei ehtinyt kaikkea mennä vielä entisestään Wanhojen tanssien vuoksi lyhentyneenä myyntiaikana. Mutta se ei kyllä haittaa, täällä on olltu sitten suut makeana :)!

Kiitoksia teille lukijoille näin ystävänpäivänä jokaisesta kommentista ja katselusta. Te teette bloggaamisesta hauskaa :)!
Emilia

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Takkaillan tosSukat

Kun isi sunnuntai-iltana tulee saunasta, laittaa hän jalkaansa tyttären neulomat ontelokudesukat ja nostaa sitten koipensa takan lämpöön halkokorin päälle.
  Okei, ei se oikeasti sillä tavalla mene, mutta sunnuntaina kuvaussession aikana meni. Tuosta kertomuksesta kuitenkin paikkaansa pitää se, että ne sukat kyllä löytävät saunan jälkeen tiensä jalkaan!




(Kiitokset reippaalle mallille! )
Idea tosSukoihin lähti jälleen kerran ihanasta Eilen tein-blogista ja saunasukkien ohjeesta. Kun näin postauksen, totesin että jotain noin hullua ja siistiä ei vaan yksinkertaisesti voi jättää toteuttamatta, ja loppuenlopuksi suunnitelma muotoutui joululahjaksi isille. 
   Sukkien tikuttelu oli melkoinen jännitysnäytelmä: alkaen hirmuisesta kuteenostoretkestä (ja aika tosi hirmuisen kokoisen Lankamaailman kassin kotiin raahaamisesta) jatkuen aina jättimäiseen kudekerään (jonka heittelemisestä ympäri taloa pikkusisko innostui aika jättimäisesti) sekä melkoisen isokokoisen työn piilotteluun isiltä. Järkytyksen meinasi aiheuttaa myös se, että sukat muistuttivat kudeputkia melko kapeassa ja vielä ohjettakin pidemmäksi neulotussa muodossaan. Eikä kaikista mukavin ylläri ollut myöskään se, että kun testasin sukkia jalkaani ensimmäisen kerran... No, sain jalkahieronnan.
    Kaikkien näiden jälkeen vähän hirvitti antaa sukkia isille, sillä olin melkoisen varma, että ne jäävät käyttämättöminä kaapin perälle. Yllätys, yllätys, joulupäivän aamuna isi käveli naama loistaen vastaan ja totesi, että nämä sukathan ovat aivan huiput. Meinasin jäädä vähän suu auki katsomaan, mutta ilmeisesti isi oikeasti tykkää; sukat ovat jatkuvassa käytössä, ja kuten kuvista saattaa huomata, jo pohjista vähän kuluneet. Saa nähdä, käykö näille yhtä huonosti kuin isille jokunen vuosi sitten tekemilleni tossuille: nykyään ne muistuttavat enemmän epämääräistä lankakasaa kuin tossuja...
Emilia
   

lauantai 1. helmikuuta 2014

Mä tein karjalanpiirakoita!

Luulenpa että aika moni on kuullut kauhisteluja siitä, että miten vaikeaa, työlästä ja kamalaa karjalanpiirakoiden teko on. Miten rypyttäminen on yhtä tuskaa eikä riisipuuroakaan meinaisi viitsiä keittää.
   Viikolla kuitenkin oli illalla pikkusiskon vahtivuoro, ja olin luvannut leipoa iltapalaa hänen kanssaan. No, aloimme kasata sämpylöiden aineita, mutta sämpyläjauho oli loppu. Masennushan siinä meinasi iskeä, mutta aikani köksän kirjaa selailtuani löytyi karjalanpiiraikoiden ohje, ja sitä päätin lähteä yrittämään.
   Olivathan ne työläitä, mutta tekeminen oli mukavaa ekä mitenkään supervaikeaa, rypyttäminenkin oli helppoa. Ja olihan se kyllä kaiken vaivan arvoista kun näki äidin ilmeen hänen tullessa pikkuveljen vanhempainillasta kotiin ja huomatessa meidän tyttöjen leipomukset :)!


Karjalanpiirakat

Noin 16 kpl

Täyte
3 dl vettä
2 dl puuroriisiä
7 dl maitoa
3/4 tl suolaa

Kuori
1 dl kylmää vettä
½ tl suolaa
1½ dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Kostutus
3/4 dl maitoa
25 g margariinia tai voita

1. Sekoita riisi kiehuvaan veteen ja keitä noin 10 min. Lisää maito ja sekoita, kunnes puuro alkaa kiehumaan. Hauduta kannen alla pienellä lämmöllä kypsäksi. Sekoita välillä. Mausta puuro suolalla ja anna jäähtyä.
2.Sekoita kylmään veteen suola, öljy ja jauhot. Notkista taikina tasaiseksi käsin vaivaten jauhotetulla leivinalustalla.
3. Tee taikinasta tanko ja jaa se 16 osaan. Pyöritä palaset palloiksi, litistä "lätyiksi" ja peitä muovilla. Kaaviloi lätyistä pyöreitä piirakankuoria, niin isoja kuin mahdollista ilman että taikina repeää. Ripottele ruisjauhoja kuorille ja pinoa ne päällekkäin.
4.Valmista piirakat yksi kerrallaan. Ota jauhot pois kuoren päältä ja levitä täytettä kuoren keskelle. Nosta reunat keskelle ja rypytä etusormilla, jolloin piirakka saa muotonsa. (Hyvä rypytysohje Kinuskikissalta täällä.)
5. Laita piirakat pellille vieri viereen ja paista 250 asteen lämmössä uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Piirakat ovat valmiita, kun niissä on vähän väriä.
6. Voitele kypsät piirakat kuumalla maito-rasvaseoksella ja pane päällekkäin kulhoon pehmenemään. Peitä piirakat voipaperilla ja liinalla (elleivät ne ole jo kadonneet parempiin suihin!)

Nämä ovat kyllä hyviä!
Emilia