torstai 29. elokuuta 2013

Se ei pure

Eikä se myöskään murise. Ottaisitko kotiisi?
Meillä ainakin pikkuveli otti riemulla vastaan synttärilahjansa, amigurumi-leijonan:
 
 
Tein leijonan Mia Bengtsonin Amigurumi! Virkkaa uusia iloisia maskotteja  -kirjan ohjeella ihan perus Seiskaveikasta. Nuo Mia Bengtsonin amigurumit ovat aivan ihania siksi, että ne ovat oikeasti söpöjä; monissa amigurumikirjoissa on se ongelma, että hahmot ovat hienoja ja taitavasti toteutettuja, mutta söpöys puuttuu. Eikö amigurumin idea olekin olla ennen kaikkea söpö?
  Olin jo pidempään haaveillut tämän toteuttamisesta pikkuveljelle, osittain siitä syystä että leijonassa on vain niin jotain hänen tyylistään, ja osittain siksi, että hän on horoskooppimerkiltään leijona. Erityisesti rakastuin tuohon ihanaan pörröharjaan ja tupsuhäntään, olivat vähän liian suloisia jätettäväksi toteuttamatta, ja kivat niistä tulikin. Kuulemma harja muistuttaa minun hiuksiani pienenä... Tällaisia kohteliaisuuksia valmiista leijonasta lausuttiin ;)
Emilia

maanantai 26. elokuuta 2013

Lähilankaa

Eikös olekin aika hauska ajatus, että tiedän nimeltä lampaat, joiden villasta kehrätystä langasta neulon lapasia? Mummolan naapurissa nimittäin oli vielä viime kesänä lampaita, ja voi, kun tämä tyttö riemastui kun mummi antoi minulle kaksi kerää ihanan villantuoksuista lankaa, joka oli kehrätty heidän naapureidensa lampaitten villasta. Niitä lampaita käytiin monta kertaa silittelemässä, ja nyt on hieman niiden villaa päässyt minunkin puikoilleni!

Kerät kyllä olivat alunperin isompia, mutta kuvausvaiheessa oli ensimmäinen lapanen jo puikoilta valmistunut, ja nyt on jo toinen menossa. Kovin kauan ei siis pitäisi enää nokka tohista näiden parissa. Malli tosin pysyköön vielä yllätyksenä, ihan kaikkea en näistä lapasista vielä paljasta ;)
   Ja lopuksi, vielä kerran on pakko hehkuttaa sitä lankaa, miten ihanaa se on (Ettehän kylästy?) Pehmoista ja täysin värjäämätöntä, lampaat ovat luonnostaan ruskea ja vaaleanharmaa.
   Olisi kyllä aika ihanaa, jos olisi omia lampaita, joiden villaa voisi kehrätä (Sen taidon aion kyllä opetella!) ja sitten neuloa siitä jotain... Mutta tämä lähilanka on jo melko lähellä sitä, mä sentään tiedän nimeltä ne lampaat, joiden villaa neulon :)!
Emilia
 

lauantai 24. elokuuta 2013

Me pienet värjärit

Wau! Kerrankin koulussa tehtiin jotain edes vähän käsityönsuuntaista ei-käsityöntunnilla! Kemiassa päästiin nimittäin kokeilemaan kasvivärjäystä, ja olihan se aika huippuu :) Joskus olen kirjastosta jotein värjäyskirjoja lainannut ja haaveillut, että olisihan se ihanaa, mutta kun siihen tarvii ties mitä ihmeaineita (muistaakseni alunaa ja silleen) niin aina se into on lopahtanut.
   Kemiantuntipäivän aamuna lähdin siis metsäretkelle (tai melkein-metsäretkelle koulumatkan varrelle...) ja nappasin mukaan katajaa, mustikkaa ja kanervaa. Kemian parilla oli mukana myös sipulin kuoria ja pajua, joten laitoimme sitten kaikkia sekaisin. Väriliememme oli loppuenlopuksi tummananpunaista (eli varsinaista sekametelisoppaa), mutta kangas näytti liemestä pois ottaessa ihan ruskealta, joka haalistui keltaiseen. Eli tarttuiko siis vain sipulista väriä? Tälläisia värjäyksiä luokkamme teki:
Puretusaineita emme käyttäneet ollenkaan, mutta silti tuli kyllä aika hienoja. Mun lemppari on  tuo oikein kunnon violetti. Siis en oikeasti edes tiennyt että kasvivärjäyksellä saa näin hienoja värejä! Olen aina vaan ajatellut että värivalikoima koostuu himmeistä vihreän, ruskean ja oranssin sävyistä. Nytpä siis tuli jotain uutta opittuakin...
Ja tämä oli minun ja parini aikaansaannos, ei tässä kyllä paljoa ne väriliemeen laitetut mustikat näy...
Hauskinta koko värjäyksessä oli se, että vaikka väriliemi olisi ollut kuinka kurjan väristä tahansa, niin saattoi tilkusta tulla upea tai sitten saattoi väriliemi olla ihanan väristä ja värjäystulos jotain ei-niin-ihanaa. Mutta kutkuttaisi kyllä niin kovasti tätäkin joskus kokeilla kotona, ja nyt kun olisi vieläpä yksi värttinälläkehruukurssi kiikarissa niin ajatelkaapa miten upeeta olisi neuloa itse kehrättyä ja värjättyä lankaa...
Emilia

lauantai 17. elokuuta 2013

Omenaa, omenaa & omppukakun resepti

Olisikohan tässä joku omppuvillitys päällä, kun on nyt tullut leivottua useamminkin omenasta ja sitten päivässä tulee monta syötyä ihan sellaisenaan. Johtuu ehkäpä osin siitä, että mummolan juuri kypsyneet omput ovat liian hyviä...
  Pikkuveli vietti synttäreitään vähän aikaa sitten, ja juhliin leipaisin Hummingbird bakeryn pähkinäisen omenakakun (kirjasta Leivonnaisia herkkusuille, tässä resepti pikkuisen muokattuna) Esteettisesti kakku ei kyllä mikään silmänilo ole, mutta suunilo kylläkin (Voiko niin sanoa? ;) Omena antaa kakulle mehevyyttä, pähkinät jotain pureskeltavaa ja suklaa, se vaan maistuu muiden kanssa niin hyvälle. Käytin kakkuun 70 prosenttista suklaata, ja ihana tumman suklaan maku kakussa olikin.
  Kakkua kumotessa kannattaa olla varovainen, sillä ainakin oma kakkuni oli melko mureneva suuren omenapalamäärän vuoksi, ja katkesikin kelmeen osaan kun yritin kumota sitä liian pienelle lautaselle... No, ei kun kakku viipaleiksi vaan niin ongelma hoidettu :)!


            Pähkinäinen omenakakku

8-10 hengelle
 
175g margariinia huoneenlämpöisenä
1,6 dl ruokokidesokeria (140g)
2 rkl mansikkahilloa
2 kananmunaa
2,2 dl vehnäjauhoja (140g)
1 rkl leivinjauhetta
1 tl kanelia
100 g kuorittuja pähkinöitä pilkottuna (tai esim. mantelirouhetta)
50g tummaa suklaata karkeasti pilkottuna
2 omenaa kuorittuna, pilkottuna ja kodat poistettuna
 
Mittaa margariini, sokeri ja mansikkahillo kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi ja vaaleaksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa hyvin.
   Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja kaneli erilliseen kulhoon ja sekoita. Vatkaa jauhoseos sokeri-rasvavaahdon joukkoon. Lisää pähkinät, suklaa ja omenat ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. Peitä taikinakulho ja nosta se jääkaappiin. Anna taikinan olla kylmässä pari tuntia tai mielellään yön yli.
   Kuumenna uuni 170-asteiseksi.Kaada taikina noin 23 x 13 kokoiseen levinpaperoituun tai voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. (Itse käytin lasista leipävuokaa).  Jos haluat kakkuun pinnalle kuvioita omenalohkoista niin laita lohkoja vuoan pohjalle. Itse tein ruusukkeita, ja kivan näköisiä tuli (ennen kuin kakku pilkottiin...) Paista kakkua uunissa 50 - 60 minuuttia tai kunnes pinta on ruskea ja tuntuu kiinteältä. Kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei saa tarttua taikinaa, tosin hieman sulaa suklaata kylläkin. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ja kumoa se sitten ritilän päälle jäähtymään kokonaan.
 
Toinen omppuleivonnainen oli sitten ihana omppuleipä, johon ei tule mitään muuta nestettä kuin kaksi ruokalusikallista öljyä ja sitten omenat. Sokeria ei ollenkaan ei melkoisen terveellistä, ja oi miten hyvää! Tämä katosi kyllä suihin ihan hetkessä! Resepti on Andalusian auringossa -blogista.

Pikkuveli on melkoinen formulafani, joten äiti päätti loihtia formulakakun. Itselläni ei tähän osaa eikä arpaa ole, mutta oli tämä kyllä niin makee että piti teidänkin nähtäville laittaa, eikös :)?
Ja maistukin niin hyvälle!
Isot kiitokset Pihla Leppäselle lukijaksi liittymisestä :)!
Kyllä käsitöidenkin saralla on jotain tapahtunut, mutta siitä sitten lisää myöhemmin...
Emilia
 
 


torstai 8. elokuuta 2013

Pitsihuivi

Mun elämäni eka pitsihuivi ja samalla eka minkäänlainen pitsiyritelmä neulomalla. Ja onhan se vaan niin ihanaa se pitsin neulominen, jotenkin olen sitä tähän asti onnistunut karttelemaan...
 
 
 
Isot kiitokset äidille mallina olemisesta!
Neuloin huivin muokaten erästä vanhaa Suuren käsityölehden ohjetta (SK 7/2010), tai oikeastaan otin siitä vain pitsikuvion, silmukkamäärät sun muut sävelsin ihan omasta päästä. Kuvio oli todella helppo neuloa, muutaman kerroksen toistoa vaan. Lankana minulla tässä oli Marks&Kattensin Kid Mohair, joka toimi muuten tosi hyvin, ainut vaan että karvoitti tosi paljon. (Neuloin tätä huivia ison osan autossa, joten siinä sai sitten niitä karvoja housuista nyppiä kun yritti lähteä huoltikselle taukoa pitämään :D) Pituutta huiville tuli 170 cm ja leveyttä 27 cm.
   Aloittaessa pelkäsin, että puutuukohan tähän neulomiseen ihan kokonaan, kun koko ajan vaan samaa mallikertaa jankataan, mutta yllättävän hyvin pitsi piti mielenkiintoa yllä :)

   Nyt olisi haaveena aloitella vähän isompaa työtä, neulottua paitaa, johon tulisi helmaan ja hihansuihin pitsiä. En vaan tiedä olisiko se sitten liian iso työ, joka jäisi kesken... Kerään täällä rohkeutta aloittamiseen!
Emilia
 

perjantai 2. elokuuta 2013

Neulotut minishortsit & uusi ulkoasu blogille

Voisiko paljon enää oudommalta kuulostaa kuin neulotut minishortsit? Vaikka oudolta kuulostavat, olin minä ihan myyty kun näin ohjeen shortseihin Suuressa käsityölehdessä (SK 2/2013). Siitä lähtien ne ovat olleet toteutuslistalla tarkoituksena neuloa itselle balettitunneille treenishortsit, eli ihan julkisilla paikoilla en kuitenkaan aio näitä pitää...
    Lankana toimi ihana petroolinsininen Hjertegarnin Blend Bamboo, joka näyttää olevan paitsi hyvä tiskirättilanka, myös erinomainen shotsilanka, kevyt ja ei hiosta. Ja mikäpä sen estää, että kun shortsit jäävät pieneksi/vailla käyttöä/menevät rikki tai jotain niin ehkäpä näitä voisi käyttää sitten tiskirättinä :)? Kuvatessa shortsit pääsivät jo ihan baletillisiin tositoimiin, ja täytyy sanoa, että näin pienesti testattuina olivat kyllä tosi hyvät jalassa.

 
Shortsit olivat yllättävän helpot ja nopeat tehdä, valmistuivat melkein kokonaan Saksan-matkan aikana. Rakastuin tuohon petroolinsiniseen ihan täysin ja nyt ihmettelen, miksi en ole sitä aikaisemmin kayttänyt... Lankaa tosin jäi yksi kerä ihan kokonaan käyttämättä niin saa nyt nähdä mitä siitä sitten syntyy...
   Tein shortsit muuten ihan ohjeen mukaan, mutta en tehnyt lahkeisiin käänteitä, kuten kuvasta näkyy: siellä on lahkeen alareunassa yksi nurja kerros kertomassa mahdollisen taitteen paikan.
Shortsit puussa :)
Kun noin puoli vuotta sitten kyselin mielipiteitä blogin silloisesta uudesta ulkoasusta, siitä muuten tykättiin, mutta selkeyttä kaivattiin lisää. Nyt toivon, että toiveenne olisi toteutunut, ja myös sivupalkin tekteistä saisi selvää...
 Tämä on meilestäni paras kolmesta tähän mennessä nähdyistä ulkoasuista: ensimmäinen oli selkeä, mutta persoonaton. Toinen oli persoonallinen, mutta epäselkeä. Tämä toivottavasti on sekä persoonallinen että selkeä, joten kysynkin nyt mielipidettänne, mitäs tykkäätte? Onko tuo banneri tai otsikkokuva (tai tässä tapauksessa kuvakollaasi) hyvä ratkaisu? Onko ulkoasu selkeä? Sekä rakentavaa että positiivista palutetta otetaan vastaan :)!
Emilia