Kemiantuntipäivän aamuna lähdin siis metsäretkelle (tai melkein-metsäretkelle koulumatkan varrelle...) ja nappasin mukaan katajaa, mustikkaa ja kanervaa. Kemian parilla oli mukana myös sipulin kuoria ja pajua, joten laitoimme sitten kaikkia sekaisin. Väriliememme oli loppuenlopuksi tummananpunaista (eli varsinaista sekametelisoppaa), mutta kangas näytti liemestä pois ottaessa ihan ruskealta, joka haalistui keltaiseen. Eli tarttuiko siis vain sipulista väriä? Tälläisia värjäyksiä luokkamme teki:
Puretusaineita emme käyttäneet ollenkaan, mutta silti tuli kyllä aika hienoja. Mun lemppari on tuo oikein kunnon violetti. Siis en oikeasti edes tiennyt että kasvivärjäyksellä saa näin hienoja värejä! Olen aina vaan ajatellut että värivalikoima koostuu himmeistä vihreän, ruskean ja oranssin sävyistä. Nytpä siis tuli jotain uutta opittuakin...
Ja tämä oli minun ja parini aikaansaannos, ei tässä kyllä paljoa ne väriliemeen laitetut mustikat näy...
Hauskinta koko värjäyksessä oli se, että vaikka väriliemi olisi ollut kuinka kurjan väristä tahansa, niin saattoi tilkusta tulla upea tai sitten saattoi väriliemi olla ihanan väristä ja värjäystulos jotain ei-niin-ihanaa. Mutta kutkuttaisi kyllä niin kovasti tätäkin joskus kokeilla kotona, ja nyt kun olisi vieläpä yksi värttinälläkehruukurssi kiikarissa niin ajatelkaapa miten upeeta olisi neuloa itse kehrättyä ja värjättyä lankaa...
Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti