Lumikuningattaren kruunu

Joskus yksinkertaiset ideat vain ovat parhaita.
Ja silloin kun ne ovat vielä salamannopeita tehdä, nousevat ne arvoon arvaamattomaan. Joten mikäpä voisi olla yksinkertaisempaa kun päistään kiinni rinkulaksi ommeltu pitsinpalanen, joka kovetetaan liimaseoksella ja sitten kiinni ommellaan pari paljettia ja helmeä. Mukavaa, helppoa, nopeaa ja yllättävän kivannäköistäkin.

Löysin idean jostain inspiroivasta askartelukirjasta kirjastosta, ja se pääsikin toteutukseen lahjaksi pikkusiskolleni. Pitsikruunu on paitsi ihana koriste, myös hyvä prinsessaleikeissä.

Pitsi on kerrassaan ihana materiaaali, se on niin monipuolinen ja näyttää hyvältä (ainakin minun silmääni) melkein joka paikassa. Minulla on oltava koko ajan käsityölaatikossa jonkinlainen pätkä "peruspitsiä" sillä jos sitä ei tarvittaessa ole, iskee kriisi. Ja sitähän tarvii aika usein, kun käyttötarkoitus vaihtelee aina korteista vaatteisiin, laukkuihin ja vaikka mihin.

Tällaisessa paikassa kruunu majailee tälläkin hetkellä. -Eli eikö vain, pitsi sopii kaikkialle. Vaikka sitten nallen päähän jos niikseen tulee.

Emilia

Kirpparitaikoja neulalla ja langalla

Heii kaikki pitkästä aikaa!

Kirpparit ovat intohimoisen käsityöihmisen ja shoppailijan elämän suola. Ne itsepalvelukirppikset, joiden valikoima koostuu pääasiassa henkkamaukan viime vuoden mallistosta ovat kivoja. Sitten kun on sellaisia kirppareita, joissa on ihan myyjiä myymässä ja vähän kunnollisempaa tavaraa, aletaan puhua asiaa. Mutta sitten kun löytyy semmoinen täydellinen vanhoja, kauniita ja laadukkaita vaatteita ja tavaroita myyvä kirpputori ja kun minut päästää sinne vapaaksi... Se on menoa se.

Vähän aikaa sitten löytyi yksi semmoinen Täydellinen Kirpputori (ja jos joku muukin haluaa päästä hyville apajille voin vinkata, Nivalan Lähetyskirppis on oikea osoite). Kaikista ihastuttavinta kirpparilla on mielestäni silloin, kun saatavilla on oikeasti vanhoja vaatteita, saa nauraa niille ihanille nimille, kuten Pallopaita Oy ja L-kolttu Oy ja tehdä oikeasti laadukkaita löytöjä. 

   Tältä kyseiseltä kirppikseltä tein kaksi löytöä, tuon kuvissa olevan sifonkikauluspaidan ja sitten tummansinisen pitkänmallisen bleiserin (onkohan se bleiseri, en keksinyt parempaa nimitystä), jossa on kertakaikkisen huikeat olkatoppaukset. Se ei ole vielä päässyt ompelukoneen neulan alle, mutta sifonkipaidan ja ompelukoneen kanssa olen aikaa viettänyt ihan mukavasti.

    Valkoinen paita on peräisin ehkä jostain 80-luvulta, ja siinä oli kunnioitettavan leveät hihat, leveä malli muutenkin ja olkarypytykset, koko oli 42 eli melkoisesti oikeaa kokani suurempi. Ne asiat, jotka saivat minut tykästymään tähän paitaan olivat ehdottomasti tuo nappilistan ah-niin-ihana kuvio, kivat hihansuut ja hyvänmallinen kaulus. Plussaa oli myös sopiva väri ja kangas, joten tuunaustyölle oli hyvä pohja.

            Tässä alkutilanne:

         Ja lopputilanne:

Kuten kuvista näkyy, lähinnä muuttuivat hihat ja leveys. Paidan kaventaminen ei ollut temppu eikä mikään, mutta hihat olivat  yllättävän haastavat. Jouduin ottamaan ne kokonaan irti saadakseni olkarypytykset pois, ja kaikista vaikeinta oli saada hihoista ja kädenteistä juuri oikean kokoiset joustamattoman materiaalin kanssa. Vähältä piti ettei tullut liian kapeat - sain onneksi tilanteen pelastettua ja nyt on mukavasti istuva paita.

Tällaiset työt ovat kaikenkaikkiaan oikein palkitsevia: pienellä rahalla ostetuista materiaalesta saa vähällä vaivalla juuri itselle räätälöityjä vaatteita, ja vieläpä oman tyylisiäkin. Lisäksi, jos on ongelmana, että kaupasta ei meinaa löytää oikean mallisia vaatteita, tässä on ratkaisu pulmaan. Itselläni, hoikkana, pitkäkätisenä ja -selkäisenä yleensä isoistakin kooista riittää pelkkä kavennus eikä lyhentää tarvi ollenkaan (vaivaakin säästyy). Suosittelen kirpparikierrosta! 

Nyt jos vielä pääsisi sen bleiseri-mikälien kimppuun niin tässähän olisi mukava asukokonaisuus kasassa, mutta ilman tuunausta en kyllä sitä olkatoppausviritelmää päälleni laita!

Emilia

Do what you love, love what you do eli messut ja comeback

Huhhuh mitä blogilaiskuuden määrää olette saaneet seurata tai siis oikeastaan jättää seuraamatta! Nyt on kummiskin aika ponnistaa pohjalta, eikä suunta ole kuin ylöspäin.
    Ajattelin, että tämä comeback-postaus olisi heppo tehdä kertomalla messuista ja nyt kyllä ihan punastuttaa, kun täytyy kertoa, että noista käsityömessuistakin on jo monta viikkoa. Kauhistus! Mutta ihanuudet eivät vanhene, eivät varsinkaan messuihanuudet, ja käsityömessuthan ovat tunnetusti ihanuuksien pesäpaikka. Tällä kertaa erityisesti viehättivät seuraavat pöydät (ja peukut pystyyn että olen osannut yhdistää oikein nimet ja kuvat!)

Emma's & Mama's, ooooikein ihana ja inspiroiva pöytä, mukaan sieltä sain, siis sain, sillä ystävällinen myyjä sen halusi antaa, jos tänne blogiin heidän pöydästään kirjoittelen, sievän painetun tilkun. Saa nähdä, mihin työhön se löytää tiensä... Vielä kerran kiitokset!

Mielestäni teksti on vähän turhankin osuva, sillä koulukiireiden keskellä en ole ehtinyt tehdä läheskään tarpeeksi asioita, joita rakastan ja se on kyllä näkynyt blogissakin.

Sagat. Tämä pöytä oli erikoisen inspiroiva siksi, että vanhaa saamelaisperinnettä oli käytetty uskomattoman tyylikkäästi näissä laukuissa. Tykästyin!

 Puffala ja minun lankarakkauteni. Ai että, näitä on vaan pakko käydä aina hypistelemässä, ovat niin kauniisti käsin värjättyjä!

Messuilta ostin vielä Rakkaat rasat -paketin, aika näyttää, mitä sieltä syntyy!

Kaiken kaikkiaan oikein ihanat messut, en todellakaan pettynyt ja ensi vuonna sitten uudelleen! 

Tein tämän postauksen nyt kokonaan kännykällä syyslomareissun ja siitä johtuvan tietokoneettomuuden takia. Jos kuvat eivät näy tai postauksessa on jotain muuta hirvittävää -kommentoikaa! Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta kun uudella kännykällä postaan...  Linkkeihin asti taitoni eivät tosiaan ulottuneet, siitä isot pahoittelut. Lisään ne heti kun pääsen kotona koneelle!

Emilia

Juhannusneidon maksimekko

Tämä mekko on rakkauteni, yksinkertaisesti. Ja vaikka juhannus olikin hyytävä, ainakin haaveilin kulkevani se päällä yöttömässä yössä, joten juhannusneidon mekoksi sitä voi kutsua.
 

Iskin silmäni tähän malliin Moda-lehdestä (taisi olla toukokuun numero?) ja tämä oli pakko ommella. Säntäsin kangaskauppaan ja jännitin, että onkohan kuvioitujen sifonkien valikoima ihan olematon, mutta onneksi ei; voin sanoa, että tämä kangas on täydellinen, kertakaikkiaan. Kuviointiin tykästyin jo kaupassa, lompakkoni tykästyi halpuuteen (kolme metriä kangasta, vähän päälle kymmenen euroa), sakseni tykästyivät kankaan laatuun ja ompelukoneeni helppouteen ommella. En olisi kyllä parempaa kangasta voinut toivoa, sillä ompelemaan lähtö pelotti aika paljon, sillä aikaisemmin ompelemani sifongit ovat olleet melko kamalan liukasta ja hankalaa sorttia. Mutta tämä ei.

Yleensä joudun kaventamaan kaikkia ompelemiani vaatteita, mutta tämä mekko istui täydellisesti. En ollut uskoa silmiäni, kun sain tämän ensimmäistä kertaa päälleni ja katsoin peiliin. Mallissa on myös kivoja pieniä kikkailuja; pääntiellä laskokset, niskassa pieni halkio ja helmassa isompi, joka näkyy alla olevassa kuvassa. Tämä on myös ensimmäinen maksimittainen mekko minulle, joten ehkä sitä voisi oppia näitäkin pitämään.

Tämä maksimekko oli ensimmäistä kertaa päällä koulun päättäripäivänä, ja käytän tätä myös kaikissa kesäjuhlissa, mitä nyt eteen tuleekin. Hauskaa tämän mekon sovittamisessa on se, että tämä tuntuu niin mukavalta päällä, että en raski ottaa tätä pois... 

   Malli ja kangas olivat niin hyviä, että päätin tehdä mekosta myös lyhyemmän version jota voisi käyttää myös arkenakin. Kangas on jo ostettu, ja kohta alan leikkaamaan. Enää ei tarvita muuta kuin sellaisia lämpötiloja, että mekkoa voisi pitää!

Kiitokset DayDreamerille lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia

Se ihana Tallinna

Tämä nyt on aikamoinen throwback-postaus kun Tallinnan matkasta on kulunut jo ihan mukavasti aikaa, mutta väliäkös tuolla! Tallina oli siis ihana ja sen Vanha kaupunki ihanaakin ihanampi. Kaikkialta siitä on kuullut kehuja, mutta silti se yllätti; siis aivan uskomaton paikka. Kaikki pikkuiset putiikit, kahvilat, antiikkiliikkeet ja lankakaupat. Joka ikisestä sai suorastaan raahata itsensä ulos. Ja sitten vielä se, kun muka kaikki ihanuudet joita tarjolla on ei riittäisi, kaiken huipuksi ne eivät maksa melkein mitään. Ainakin omien vertailujen mukaan Vanhan kaupungin hinnat olivat langoissa ja muissakin parhaimmillaan kolmasosan Suomen hinnoista.
   Tallinnassa myös uusi ja vanha yhdistyivät uskomattoman saumattomasti. Kierreltyäsi Vanhan kaupungin putiikeissa saatoit kymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen löytää itsesi modernista kauppakeskuksesta vaateketjujen myymälöiden keskeltä.
   Ostoksia tein lähinnä Vanhasta kaupungista, ja sieltäkin käsitöitä pääasiassa.

Tämä huovutettu kettusorminukke löytyi eräästä suloisesta käsityöpuodista pikkusiskolle tuliaiseksi, hinta oli varmaan puolet Suomessa myytävistä samankaltaisista. 

Nämä sukat olivat niin kauniit (ja halvat!) että en hennonnut jättää niitä. Lahjaksi menivät nämäkin ja kuulemma lämpimät ovat.

Värit eivät tässä kuvassa toistu ihan oikein, mutta tämä hahtuvalankakerä oli aivan älyttömän ihanan värinen ja myös yllätys, yllätys, halpa. Mahdollisesti tästä olisi lapaset tulossa.
  Kaiken kaikkiaan reissu Tallinnaaan oli oikein antoisa, vaiikka muun muassa Karnaluks jäi käymättä, mutta pitäähän sitä toiseenkin kertaan jättää jotakin...

Emilia

Kesäinen nappipussukka

Huhhuh, mikä tauko on bloggaamisessa ollut! Kaikenlaista kiirettä ja hässäkkää on tässä pyörinyt, töitä tullut silloin tällöin valmiiksi mutta koneen ääreen asti en ole ehtinyt. Mutta nyt on ainakin materiaalia, josta postata!
   Kaverillani oli jokin aika sitten synttärit ja halusin antaa lahjaksi jotain omaperäistä, joka liittyisi käsityöharrastukseen. Jotain itse tehtyä - se oli selvä, mutta omaperäisyys pitäisi vielä löytää. Idean kypsyttelyssä kesti loppuenlopuksi niin kuan, ettei viimeisten pistojen ompelu jäänyt kauas puolesta yöstä viimeisenä iltana ennen juhlia. Mutta valmista sentään tuli!

Tuloksena oli siis pussukka, jossa oli nappeja sekä ulko- että sisäpuolella. Neulottu pintaosio on lankakorin uumenista löytynyttä bambulankaa, vuorikangas kangaslaatikon uumenista löytynyttä jämätilkkua ja jopa napit yllätys-yllätys: nappilaatikon uumenista. Pussi oli kuitenkin vain toinen puoli lahjaa; kävin ostamasta paikallisesta ompelutarvikeliikkeestä ihanimmat napit, mitä löysin ja laitoin ne pussukan sisälle.

Kävin kuvaamassa nämä kuvat rannassa jo aamuseitsemän aikoihin. Oli todella mielenkiintoista ja erikoista kuvata, kun valo heijastui joen pinnasta ihan eri tavalla kuin yleensä.
Mielestäni tämä oli oikein onnistunut lahja, nopea tehdä ja tykätty sekä vielä semmoinen että kyllä itsellekin kelpaisi!
   Blogisynttärit ovat taas kohta tulossa (kaksi vuotta!!!) ja nyt kyselenkin teiltä, lukijat, jos tänne tauon jälkeen on vielä lukijoita jäänyt, kelpaisiko tuollainen pussukka synttäriarvontaan? Myös muita ideoita otetaan vastaan :)!

Emilia

Pitsiä, kaisloja, helmiä, kutsuja

Sain vapaat kädet. Tuloksena pitäisi olla erään tytön rippikutsut, mielellään jotain kesäistä, raikasta ja jokin viittaus myös juhlan aiheeseen. Alusta alkaen halusin yhdistää pitsin ja kaislat, kesän ja raikkauden ja kun kaisloista tekee vielä ristin, tulee korttiin mukaan myös ripille pääsy.

Lähdin askartelukauppaan mielessä tarvikelista vähän sinne päin, mutta kaupassa materialeja hypistellessä alkoi myös suunnitelma muotoutua tarkaksi. Ja tuo askarteluhelminauha! Olin myyty. Sitä oli ihan pakko saada. Mulperipaperi toisi keveyttä taustalle ja pohja olisi mukavan rosoinen.

    Mikään kokenut kortintekijähän en tunnetusti ole, joten tässä lajissa yllätti kaksi asiaa; tarvikkeiden järkyttävä hinta ja iso työ. Homman sai ehkä tuntumaan suurelta myös se, että se oli tehtävä kerralla loppuun. Sääliksi käy niitä jotka tekevät kymmeniä samanlaisia kutsuja joitain juhlia varten, näitä tuli onneksi vain kahdeksan.

Kuumaliimausta olen harrastanut viimeksi ala-asteella, muistona palaneet sormet, eikä tälläkään kerralla tullut kovin erilaisia muistoja. Fiksuna kun en tietystikään hoksannut, että liiman olisi voinut laittaa myös suoraan korttiin eikä kaisloihin, joiden liimapinta sitten kaislojen ohuuuden takia poltti sormet ja tarttui kaikkialle muualle paitsi korttiin. Pitkän taistelun jälkeen tästäkin onneksi selvisin ja helminauhaa lähdinkin jo liimailemaan fiksumpana...
 

Kaiken kaikkiaan olen kutsuihin melkoisen tyytyväinen, eritysen tykästynyt olen tuohon rouheuden ja herkän valkoisen tasapainoon.

   Kutsuja oli tosin vähän hankala kuvata, aluksi erehdyin laittamaan kaikki kuvaan ja vielä mustavalkoasetuksen päälle, eli hautajaistunnelma oli taattu. Sama ongelma meinasi tulla kirjekuorissa, niihin piti tulla jokin pieni kaunis ristisymboli, joka meinasi johtaa eittämättömään hautajaiskutsufiilikseen. Pienellä taiteilulla oli tämäkin kummiskin hoidettavissa, joten toivotaan että näyttävät vastaanottajienkin silmissä sitten rippikutsuilta!

   Blogin pitkä hiljaisuus on johtunut vähän turhan vauhdikkaasta ja stressipitoisesta keväästä ja kun loppuviikosta sitten helpotti, niin 39 asteen kuumehan iski. Viikonloppu meni aika lailla sairastellessa, mutta nyt alkaa vointi olla jo aika hyvä. Ei voi muuta kuin kiittää onneaan siitä, että kaikki esitykset, joissa pitäisi laulaa ovat ohi, sillä näin kurkkukipuisena ääni on vähintäänkin karmaiseva. Sairastellessa ehti pikkuisen haaveilla jo tulevista töistä ja hirmuinen ompeluvimma pukkaa päälle. Pakko päästä kangaskauppaan!

Emilia