tiistai 30. heinäkuuta 2013

Liehukepaita ja pitsi-farkkushortsit

Sadas postaus! Jee :)!
Käytän kesällä aina tosi paljon (eli melkein aina) farkkushortseja. Edelliset (myös itse tuunatut) shortsit vain jäivät pieniksi ja olivat niin risat, että pitihän sitä tehdä uudet. En halunnut ihan perusshortseja, ja kun ei inspiraatiota heti tullut, päätin lähteä kaupungille sitä hakemaan. Jokaisesta kaupasta löytyi vähintäänkin ne viidet erilaiset shortsit, joten meinasihan siinä tulla ihan yli-inspiroituneeksi :D  Mutta lopulta löytyi Se Oikea idea eli pitsin ja farkun yhdistäminen.
    Kotona siis vaan pikasaksiminen vanhoille farkuille ja pikaompelukset varastoista löytyneeseen valkoiseen pitsiin. Ja voilá! Persoonalliset farkkushortsit ovat valmiit. Eikä samanlaisia varmasti kävele vastaan!
   Shotsit tein jo ihan kesän alussa, en vaan ole saanut kuvattua, mutta liehukepaidan kanssa sopivat niin hyvin yhteen, että tulivatpahan tähän samaan postaukseen. Myöhemmin tein samantyyliset farkkushortsit myös kaverilleni, mutta turkooseilla pitseillä, ja on kuulemma tykännyt kovasti :)
 
 
 


Toisin kuin kuvista näkyy, shortsien lahkeet eivät ole eri mittaiset. Ensin otettiin vaan tuo kuva, jossa nojaan jalalla puuta vasten, ja enpäs sitten tajunnut nykäistä lahjetta alemmas... No, kuvitelkaa ne samanmittaisiksi ;)
   Liehukepaitaa voi pitää kolmella tavalla, kuten kuvista näkyy (tai siis kuvissa näkyy kaksi, mutta kolmaskin tapa on olemassa): paitaa voi pitää solmulla, kiinni tai auki. Oma suosikkini on solmulla, mutta kiinnikin toimii, jos housut olisivat vähän korkeavyötäröisemmät.
    Ompelin paidan Modan ohjeella, tarkkaa lehden numeroa en muista, mutta olisikohan ollut tämän vuoden toukokuun numero tai jotain vastaavaa? Paidassa oli tasan kaksi saumaa (!) mutta päärmeitä sitten ihan kylliksi. Uskomattoman helppohan tämä oli, jos ei oteta lukuun jokseenkin haasteellista materiaalia: sifonkia, joka oli kyllä maineensa veroisesti liukasta ja hankalaa ommetavaa. Mutta olisihan tämä ollut liian helppo ommeltava, jos ei jotain sifonkista kompastuskiveä olisi matkalle sattunut!
Emilia
 

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Heijastinlankaa, sienikahvila ja neulenukke

Anteeksi, on ollut ihan superpitkä tauko postailussa, ihan siitä syystä että olin vähän pidemmällä lomalla Saksassa, ja ihana loma olikin!
    Matkalla lentokentälle (lentomme ei sitten ihan läheltä lähtenytkään...) tuli harrastettua myös käsityöturismia: kohteeksi osui kaverien suista paljon kehuja saanut Kauhavan kangasaitta. Ja olihan se hieno paikka. Mutta ette arvaakaan, millaista kidutusta oli, kun sieltä ei voinut ostaa käytännössä mitään, kiitos lentokoneen matkatavaroiden painorajoituksien :( Kangasaitta ei ehkä niinkään mielestäni ollut neulojien ja virkkaajien taivas, vaan kutojien, eli maton- ja ontelokuteet olisivat houkuttaneet niiiin paljon (ja niistä olisi voinut vaikka virkata jotain ihunaa). Mutta kun ne painavat aivan liikaa, niin tässä asiassa jäin kyllä totaalisesti nuolemaan näppejäni. Jotain kuitenkin tarttui mukaan: kolme minikerää heijastinnauhaa. Ja sehän sopi, sillä matkalaukut saivat niistä lisäpainoa vain n. 30 grammaa...
 
Kyllähän ne heijastaa :) Kuva otettu pimeässä salamalla.

Vielä ei ole varmaa tietoa, mitä näistä tulee, mutta toivottavasti jotain kivaa...
Saksassa kävimme ihanassa kaupungissa nimeltä Regensburg. Jos joku joskus sattuu sen lähellä olemaan, niin  kannattaa piipahtaa: kaupunki nimittäin pitää sisällään ihania pikkukatuja, isompia kauppakeskuksia ja upeita historiallisia rakennuksia. Ja sienikahvilan! Tämä söpöstys saattaa tulla vastaan, jos joskus tuohon kaupunkiin pääset:
Voi että, minä voisin kyllä perustaa tuon näköisen kahvilan Suomeenkin!
Sieltä äskön mainituilta Regensburgin ihanilta pikkukaduilta löytyi tietysti myös lankakauppa, josta pikkusisko sai oman neulenuken. Itse en ole sellaista koskaan aikaisemmin käyttänyt, vaikka tekniikka olikin teoriassa tuttu ja nukeista olen lukenut. Pikkusisko oppi nopeasti ja taisi siinä sivussa vähän isosiskokin innostua ;)
Entäs sitten käsityöt? Muutama olisi valmiina, jotka aion saada ihan pian postattua ja itse reissussa työn alla ollut juttu taitaa valmistua tänään... Mutta siitä myöhemmin lisää!
Emilia

 

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Eläinsatupeitto

Ei ole totta. Se on valmis. Minun Iso Projektini on valmis, ja vielä onnellisesti uudella omistajallaan! Aloitin peiton jo ennen pääsiäistä ja siitä asti olen sitä väkertänyt, ja noin viikko sitten valmistui. Bloggasin tosin tämän vasta nyt, sillä peiton pieni saaja, serkkuni, saapui tänään vierailulle ja sai samalla luvan poseereta mallina. Paljon muitakin töitä on tietysti valmistunut pääsiäisen jälkeen, mutta oli tätä tehdessä kyllä iso homma.
 

Noin puolet tilkuista postasin yksitellen tai kaksitellen, mutta sitten totesin, että eihän valmiissa peitossa olisi mitään yllätystä, jos näkisitte kaiken etukäteen ;) Nyt kuitenkin tilkut lueteltuna vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, ja aikaisemmin postatut tilkut linkitettynä:
Pingviini, kissa pöllö, karhu, kala, kirahvi, pupu, orava, kilpikonna ja norsu. Yhteensä kymmenen.
  Tein peiton Sanna Vatasen Neulo! Virkkaa! Kirjo! Jämälangasta!- kirjan ohjeen mukaan, muutin vain virtahevon karhuksi, kun ei se mun mielestä yhtään virtahevolta näyttänyt :D Tein peiton melkein kokonaan Seiskaveikasta ja kokonaan jämä -sellaisesta, niitä kun on aika iso varasto kertynyt... Lankaa meni noin 400g, jos en ihan väärin muista.
 
Siinäpä tilkut vielä vähän lähempää.
   Yleensä minulla jää näin isot projektit kaappiin odottelemaan vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta tämä ei. Olisikohan tuon mielenkiinnon pitäneet yllä tilkut, jotka olivat kukin oma, erilainen projektinsa.
   Värejä tässä tuli käytettyä myös ihan kiitettävästi, ja paljon värien käytöstä opinkin. Välillä sitä tuntuu, että käyttää yhdessä aina vain samoja värejä, mutta tässä pääsi kyllä värisilmä tuulettumaan! 


 
 
Vielä suloinen pikkumalli poseeraamassa. Tuossa viimeisessä kuvassa peitto näyttää ihan viitalta... :)
Mutta toisaalta tämä monikäyttöinen onkin: (paitsi peittona ja viittana) peittoa voi käyttää eläinten nimien opiskeluun vauvan kasvaessa ja sitten kun koko ei enää riitä, voi peiton laittaa seinälle kehyksiin tai seinävaatteeksi :)
Isot kiitokset Suppikselle lukijaksi liittymisestä! On aina yhtä ihanaa saada uusi lukija :)!
Emilia
 


 

 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Arvonnan voittaja on...

Kesätyttö! Jättisuuret onnittelut!!!
Virallisena arpojana toimi jälleen pikkusisko (tosin sillä ehdolla, että kertoisin blogissa, että hänellä lähti ensimmäinen hammas. Ehto täytetty :DD) Näin harvahampainen pikkuneiti voittolapun nosti:
Arvontakori
 
Laput sekoitetaan...
 
...jännitys tiivistyy...
 
...ja voittaja on Kesätyttö!
 
Tällainen palkinto Kesätyttöä odottaa:
Eli Kesätyttö, otapas minuun yhteyttä sähköpostiosoitteeseeni napertelijagirl@gmail.com 16.7. mennessä, että saan palkinnon sinulle postiin :)!
    Arvonnan yhteydessä pyysin myös kommenttejanne yleisesti blogiin liittyen, ja niitä oli kyllä niin ihana saada: Blogi sai paljon tosi kannustavaa palautetta. Isot kiitokset kaikille kahdelletoista arvontaan osallistuneelle ja vielä kerran onnea Kesätyttö :)! Ja isot kiitokset myös Susanna J:lle lukijaksi liittymisestä!
Emilia

 


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Bling-Bling -laukku

Vielä muistuttelen, että kaikki osallistumaan arvontaan, jossa amigurumi-cupcake etsii onnellista omistajaa! Osallistujia on tähän mennessä vain seitsemän, joten mahdollisuudet voittoon ovat tosi isot!
   Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli jo jonkin aikaa sitten kudontakurssilta valmistuneeseen Bling-Bling-laukkuun. Ja arvatkaapas mistä se on tehty!
 
 
 
Kuvia ottaessa tuuli mukavasti, ja kevyt laukku meinasi lähteä lentoon...

Laukku on tehty videokasettinauhasta. Kuinka moni arvasi :)?
     Kudoin kankaan itse kangaspuissa ja sitten ompelin. Hihna on virkattu, ja siinä oli varmaan isompi työ kuin koko muussa laukussa, sillä lievästi sanottuna videonauha on kammottavaa virkata. Se oli inhottavan nihkeää eikä meinannut taipua koukulle sitten millään. Kudottavana nauha taas oli yksinkertaisesti ihanaa. Sopivan paksuista, uskomattoman riittoisaa (koko laukkuun meni ehkä yksi kymmenesosa koko kelasta) ja valmiista pinnasta tulee niiiin ihanaa ja kimaltavaa. Ja kaiken huipuksi uskomattoman kevyttä, kuten viimeisestä kuvasta näkee...
   Tätä laukkua olen kyllä käyttänyt jo todella paljon, sillä se on juuri sopivan kokoinen. Ihanaa videonauha-redesigniä!
Emilia

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kukkajuhlamekko

Ja taas ensimmäisenä muistuttelen arvonnasta, jossa on mahdollista voittaa amigurumi-cupcake. Osallistujia on tähän mennessä vain viisi, joten voittamismahdollisuudet on tosi isot!
   Tänään kävimme vanhempieni kummilapsen rippijuhlissa, ja siellä oli minulla päällä ensimmäistä kertaa itse tekemäni juhlamekko. Kangas oli sitä Maailman ihaninta, jota jo täällä aikaisemmin mainostin, ja kaava oli Suurestä käsityölehdestä numerosta 4/2013. Aika paljon muutoksia siihen kuitenkin tein.
   Tämä oli sellainen ensisilmäyksellä ihastumisten mekko: sekä kaava että kangas olivat selviä valintoja heti kun ne näki :)
Tein ensin mekon aivan ohjeen mukaan, mutta kun sain sen ensimmäistä kertaa valmiina päälleni, oli pettymys iso. Mekko oli reilusti yli polvimittainen, kuminauha liian alhaalla ja voimakkaat rypytykset yläosassa ja kyynärpäämittaisissa hihoissa saivat näyttämään tankkerilta. Epätoivo meinasi iskeä, kun olin odottanut ihanaa mekkoa ihanasta kankaasta.
    Vähän aikaa laatikossa marinoiduttuaan mekko pääsi taas työn alle: Lyhensin hihat pieniksi, poistin kuminauhan vyötäröltä, lyhensin helmaa ja lisäsin  leveän vyön. Ja kas, se odottamani ihana mekko oli valmis! (Mutta ennen-kuvia en siitä kauhumekosta ottanut, niitä ei olisi kehdannut julkaista ;)

Ei tästä kuitenkaan täydellistä tullut: ylä- ja alaosan olisi kuulunut yhdistyä vyön alla kuminauhakujassa, joka kuitenkin tuli minulla liian alas, joten se kohta jäi ärsyttävästi näkyviin. Toinen ongelma on vyön kanssa, jonka kiinnitin löysillä neppareilla, jotka aukeilevat ihan koko ajan. Sn nyt aion korjata, lisätä vaikka napit tai jotain, mutta olisittepa nähneet tämän kuvausshown! Vyö oli ihan koko ajan maassa...
  Kankaana on ihan perus ohuehko puuvillakangas kukkaprintillä, ja vyössä jokin satiinin tapainen pohjana jonka päällä vielä organzaa.
   Kun näitä kaikkia vastaan tulleita ongelmia miettii, näyttää siltä, että olisin valinnut liian ison koon kaavasta: helma oli ylipitkä ja kuminauhakuja alhaalla sekä yläosa leveä... Luulin kyllä piirtäneeni normaalin kokoni, tai sitten kaava oli mitoitettu isommille ihmisille? Enpä tiedä, mutta pääasia, että sain ihanan mekon :)!
Emilia



perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mun lempparit

Ensin vielä muistuttelen tuosta 1-v arvonnasta, jossa yksi amigurumi-cupcake etsii uutta kotia. Tähän mennessä osallistujia on neljä, joten kaikki mukaan vaan, voittamismahdollisuudet on tosi isot!
   Sitten varsinaiseen aiheeseen. Näpertelijä söpöilee täytti tosiaan maanantaina vuoden, joten ajattelin tähän listata vuoden kohokohtia: Parhaita postauksia, hienoimpia töitä ja silleen... Nauttikaa näistä parhaista paloista! Ja tästä pääsette siihen ensimmäiseen postaukseen jota vuosi sitten kädet täristen kirjoitin...
 
Ihana pieni ballerina. Tämä on ehkä se mun lemppari vuoden aikana tehdyistä töistä <3
 
Geisha-amigurumi. Nämä amigurumit taitavat olla kärkisijoilla valloilla :) Tähän tykästyin erityisesti.




 
Kaikki kolme pingua, joihin olen täällä julkaissut ohjeenkin.
 


 
Pöllö ja kengännauhat. Tämä on kans yksi mun lempparipostauksista...
 
 
Kukonaskel -kirjosukat. Voi että kun näissä oli iso työ, mutta kyllä on paljon käytettykin.
 
Rastatukkanukke. Pikkusiskon ihanuus-joululahja.
 
"Änri pöötsi" ja possu. Lintu pikkusiskon, possu pikkuveljen.
 

Tennarilaukku. Yksi hienoimmista töistä kans.
 
Karvis. Isin supercool talvilakki :)
 
Ihana tunika. Tätä on käytetty paljon.
 
Söpöily-shortsihaalari. Tämä on vaan iiihana <3!

Sellaisia. Tiivistettynä koko vuoden blogitaival yhteen postaukseen, mutta kyllä niitä muitakin kivoja on... Mutta ihan kilometrin mittaista postausta viitsinyt tehdä ;)
Emilia