Pitsipuu-kassi

Mitä syntyy kun ajatuksissaan soittaa huilua, pikkuisen stressaa siitä, että mitäs se opettaja oikein huomenna sanoo kun ei ole ehtinyt harjoitella tarpeeksi ja pikku hiljaa sitä alkaa miettiä jotain ihan muuta...
    Siitä syntyy inspiraatio. Yhtäkkiä vain päähän välähti kuva kassista, jossa olisi puu jonka lehvästö olisi pyöreä pitsiliina. Huilu vilahti aika äkkiä koteloon ja ei kun suunnittelemaan. Aika kauan kuitenkin kesti, että tämä ihan toteutuksen tasolle pääsi kun piti kirpparilta löytää Se Täydellinen Pitsiliina. Kun äiti sitten vielä kyseli että olisiko käyttöä revenneelle lakanalle, niin ompelukone alkoi surrata mummille joululahjakassia, tosin aika viime tingassa... Taisi olla 22. päivä kun tämän tein :)

Olisi varmaan ollut ihan fiksua mankeloida lakana ensin, kun nyt tuntui ettei sitä saanut sileäksi sitten millään ja kyllähän se noissa kuvissakin näkyy... Kaavan piirsin jostain vanhasta kangaskassista, ja nyt kyllä kovasti haluttaisi tämmöinen itsellekin tehdä. Tykästyin ideaan kovasti, ja nyt on päässä pyörinyt jo vaikka mitä pitsipuukoristeisia juttuja, mutta saa nyt nähdä että mikä toteutuu kun ensin pitäisi tuonne kirpparillekin suunnata.

   Mummi näytti tykkäävän kassista ja se aattona pääsikin heti käyttöön joululahjojen kotiinkuljetuksessa :)

Emilia

Pitkästä aikaa

Moi kaikille jotka tätä blogia jaksavat vielä lukea pitkästä aikaa :)! Isot pahoittelut, olen pitänyt ihan liian pitkän tauon postailussa joulunaluskiireiden, -kokeiden ja varmaan lähemmäs kahdenkymmenen esityksen takia. Nyt on kuitenkin ihana loma ja sehän tarkoittaa että on aikaa! Ja kun on aikaa niin se tarkoittaa postauksia. Käsitöitä en kuitenkaan ole heitteille jättänyt, ja iso kasa paketteija valmistuikin puikoilta ja koukuilta pukinkonttiin. Niitä olisi tässä tarkoitus esitellä, ensimmäisenä jouluisimmat alta pois.

   Hupsistarallaa-blogin Norsis bloggasi jokin aikaa sitten aivan suloisesta tontusta, johon oli haettu inspiraatiota Kahden vaiheilla-blogista7, joka inspiroi minuakin tähän mainioon parivaljakkoon. Viikset vain vaihdoin parraksi, sillä tontut muuttivat aaton myötä isovanhemmille, ja ajattelin partojen olevan enemmän heidän mieleensä :)

  Taustalla näkyy pakettikasa, jota tässä olisi tarkoitus pikku hiljaa alkaa esitellä. Tontut pääsivät sen jatkoksi heti kuvaamisen jälkeen.

   Joulu sujui minulla mukavasti ja itselle paketeista paljastui muun muassa 30€ lahjakortti Eurokankaaseen ja Veera Välimäen ihanainen Lankaleikki (josta Pilvenpiirtäjä olisi kovasti menossa To do-listalle).

   Joulun jälkeen olen tehnyt työtä joka on oikeasti ollut varmaan viisi vuotta kesken... Pitäkää peukkuja että valmistuu! 

    Olin jo ihan unohtanut miten mukavaa bloggaaminen on... Nyt kyllä lupaan reipastua tässä!

Emilia

Nyt ois ruista ranteessa

Tämä oli vähän erilainen työ kuin yleensä, sillä en kovin usein innostu tämän tyylisistä malleista. Mutta kun ruudulta näkyi Eilen tein-blogin Hannen Ruista ranteeseen-ranteenlämmittimet, olin ihan myyty. Sama kävi langan kanssa. En ole aikaisemmin tweedlankaa neulonut enkä niistä kovin innostunut, mutta messuilta löytynyt lanka oli yksinkertaisesti i-h-a-n-a-a. 100% luomusuomenlammasta ja ihana ohje niin siinä oli näiden ranteenlämmittimien resepti.

(Ja tästä kuvausprojektista opimme sen, että aina lapasia/ranteenlämmittimiä tms. kuvattaessa pitää hommata kuvaaja! Voin kertoa, että yhdellä kädellä kuvaaminen ei ole herkkua ja se kyllä näkyy tarkennuksissa... :D)

  Lanka sopi täydellisesti ohjeeseen: Kaveri totesi koulussa ihan spontaanisti näitä neuloessani, että lanka on ihan ruisleivän näköistä, ja minä hykertelin, että niinhän sen kuuluukin olla.

  Kiristysnauha (tai mikä tuo sitten onkaan) on mielestäni aivan ihana. Varmaan johtuu osittain siitä että rakastan laittaa nappeja vähän kaikkialle. Tähän työhön helmiäsnapit toivat kivasti hohtoa muuten niin rustiikkiseen lankaan.

   Pahoittelut, että viime aikoina on tullut postailtua ihan liian vähän. Koulu vie aikaa ja ens viikolla olisi luvassa vielä neljät kokeet (Huokaus...) Taidan painua lukemaan ;)

Emilia

Jääprinsessan hame

Kaverini harrastaa luistelua melkoisen kovalla tasolla, ja tarvitsi treeneihin harjoitushameen. Hän kysyi sitten minulta, että voisinko sellaisen hänelle tehdä, ja otin haasteen vastaan. Ja melkoinen haaste se olikin.
   En ole aikaisemmin kaavoittanut vaatteita ollenkaan, vaan jotain hyvin yksinkertaisia juttuja, joilla nyt ei koolla ole mitään kuolemanvakavaa väliä. (Toisin sanoen kukaan ei tule mittailemaan Cittarissa kauppakassisi kokoa.) Luistelussa se meno ei jäällä ole mitään kaikista rauhallisinta, joten hameen olisi ihan hyvä pysyä ylhäällä. Siinä siis suurin haaste, ja ongelmia meinasi tuottaa myös hameen alle tuleva housuosa. Mutta täytyy sanoa, että olen melko ylpeä aikaansaaanoksesta!

 

 

Kiitokset mallina poseeraamisesta hameen saajalle ;)!

Kuten kuvista näkyy, kaverini on aivan hurjan venyvä :) Hameen väri on mielstäni aivan ihana. Housuosa ja vyötärökaitale ovat lycraa, kaksinkertainen hameosa taas sifonkia. Ja muuten tismalleen samasta sifongista olen tehnyt tämän paidan. Tässä hame ihan ilman käyttäjää ja housuosa.

 

   Hameprojektia helpotti hieman se, että sain ottaa mitat jo valmiista luisteluhameesta, joka kuitenkin oli kaverilleni väärän kokoinen... Kyllä siitä onneksi jotain apua sai, ja yhden päivän ompelu-urakan jälkeen hame oli valmis. Sovittaessa suunnilleen kädet ristissä toivoin että hame olisi sopiva. Oli se onneksi melkein, housuosan jalantiet olivat vaan liian pienet. Ompelin ne äkkiä kuntoon ja voilá. Se oli siinä.
     Kuulemma hame on toiminut hyvin, ja minulla olisi haaveissa tehdä vielä toinen... Kaverini ei nimittäin ole ainut luistelua harrastava lähipiirissä. Toinen on pikkusisko, jota varten pitää tietysti tehdä omat kaavat, kun hän on niin paljon pienempi. Huoh. Tässä kai ne kaavoittajantaidot kehittyy...

Emilia

Halloweenia -vähän myöhässä

Pikkusisko halusi järjestää välttämättä "kurpitsajuhlat" , joten mikäpä minä olin siinä vastaan sanomaan. Halloweenhan meni jo, mutta meillä oli mun mielestä niin makeet (ja vähän suolaisetkin) herkut niin ajattelin että pitää ne täälläkin esitellä :)

Pikkuveli kaiversi "kurpitsalyhdyt" verigreipeistä. Vähän pienempiä kuin ne normaalit lyhdyt... Mutta söpöjä!

 

Hämähäkkimuffinsit. Mielestäni ovat sympaattisia, vaikka hämähäkkejä ihan pikkuisen pelkäänkin. Sisältä löytyy pakastemansikka ja suklaapalanen.

 

Kärpässienet. Jalkan kananmuna ja lakkina tomaatinpuolikas sekä pilkkuina kermavaahtoa, olisi pitänyt olla majoneesia, mutta eikö se niin mene että tomaatit, kermavaahto & kananmunat on se klassisin makuyhdistelmä ;)?

 

Suklaaomenat pikkuveljen käsialaa. En olisi ikinä uskonut, että tämä olisi näin hyvää, mutta niin on asia. Vähän säikähdin kun veli ilmoitti kaivertavansa omenat ja täyttävänsä ne hämähäkeistä yli jääneellä suklaakuorrutteella. Onneksi kuorrutetäytteen saivat vain silmät ja suu :D

 

Ötökkäkeksit. Talosta löytyi vaan neljä keksiä, mutta auttamatta ne saivat halloweenin kunniaksi silmät.

 

Pisteenä iin päälle kummitukset lasinkoristeina.

Ideat löytyivät osittain Yhteishyvän Ruokalehdestä 10/2004 ja K- Ruoka Pirkasta.

Ja meillä oli hauskat Halloweenjuhlat!

Isot kiitokset Ellaalle lukijaksi liittymisestä :)!

Emilia



 

Homma menee haastavaksi

Sain Silmukkainen-blogin Rouva Silmukkaiselta haasteen (Kovasti kiitoksia!) jota nyt ehkä pikkuriikkisen myöhässä toteuttelen. Olen aikaisemmin tehnyt jokseenkin samantyylisen haasteen, johon pääsee tästä. Haasteen säännöt ovat tällaiset:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä 11 vastakysymystä uusille haastetuille.
4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Käsitöiden lisäksi rakastan kirjoja ja lukemista.
2. Tällä hetkellä kesken on J.R.R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin (Luulin kirjan nimen olevan Hobitti eli sinne, tänne ja takaisin vielä vuosi sitten :D )
3. Ja nyt kun lähdettiin tähän lukuaiheeseen, niin kerronpa myös, että olen joskus haaveillut perustavani kirjablogin, mutta luulen että haaveeksi se jääkin -ehkä.
4. Omistan ihan liikaa lankaa.
5. Minulla on pitkät, ruskeat hiukset.
6. En jaksaisi mennä huomenna kouluun pitkän (viikon mittaisen), ihanan loman jälkeen...
7. Rakastan suklaata.
8. Huoneessani on turkoosi seinä.
9. Haluaisin osata sisustaa ja löytää sisustustavaroita kirppareilta.
10. Niin, ja kun kirppareista puhutaan, rakastan niitä.
11. Haluaisin, että minulla olisi koulussa vielä kässää, mutta en saanut ottaa valinnaisia, niin se mahdollisuus meni :(

Siinä oli 11 hyvin hajanaista faktaa, ja nyt haastaja kysymyksiin.

Saamani kysymykset

1. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
  Rukilla kehräämisen! Mutta se kyllä on vähän huono harrastus, kun lankaa tulee vaan lisää :)

2.Mikä hyönteinen olisit, jos pitäisi valita?
Varmaan perhonen, lentäminen olisi ihanaa!

3. Onko sinulla jokin esine, jonka haluat säilyttää koko elämäsi ajan ja mahdollisesti vielä jälkipolvillekin?
Näin äkkiseltään en mitään ihan ehdotonta keksi, jotain koruja ehkä. Yksi sellainen esine jonka haluaisin kyllä oman elämäni ajan säilyttää (en tiedä välittävätkö jälkipolvet siitä) on viuluni. Laskeskelin muutama päivä sitten että olen soittanut viulua jo yli puolet elämästäni, aloitin pienenä ja haluan jatkaa edelleen. Toivon myös että soittotaito säilyy, sillä en tiedä pystynkö enää aikuisena käymään soittotunneilla (Järjestetäänkö sellaisia edes, minulla ei ole mitään tietoa?). Ainakin orkesterissa soittoa olisi ihana jatkaa, pidän siitä todella paljon.

4. Mikä on mielenkiintoisin kotimaan matkakohde, jossa olet käynyt?
Tämä on hankala... En suoraan sanottuna tiedä, mutta yksi hieno kokemus oli kyllä Helsingin Lankamaailma ;)

5.Mikä on suosikkitelkkariohjelmasi?
En erityisemmin seuraa mitään, mutta ainakin nyt tuleva Dancing on ice on tosi hyvä.

6.Lempikarkki/herkku?
Suklaa! Varsinkin tumma suklaa on aivan ihanaa. (Voi ei, alkoi heti tehdä mieli...)

7.Kerro joku hauska koulumuisto.
Ykkös- tai kakkosluokan kässäntunnilla jonotimme opettajan luokse, että hän auttaisi kesken olevassa työssä. Takanani ollut poika piti käsissään saksia ja ilmoitti yhtäkkiä leikkaavansa pätkän hiuksistani. No minä säikähdin, mutta poika vaan tarrasi hiuksiini ja leikkasi. En uskaltanut sanoa opettajalle mitään, mutta kotona kyllä piti äidin kanssa tarkistaa että miten paljon sieltä oli hiuksia lähtenyt.

8. Elokuva tai musiikkikappale, joka saa sinut liikuttumaan?
 Voi että, musiikissa on paljon hyviä, mutta liikuttumaan saa harva. Elokuvista ehkä tämä aina hyvä ja liikuttava Titanic.

9.Minkä laulun laulaisit, jos joutuisit estradille
Varmaan The Beatlesin  Let it be:n tai Katri Helenan Lintu ja lapsi, niillä on monet pääsykokeet menty ja osaisin sanat vaikka unissani.

10.Sukkahousut vai pitkät kalsarit?
Inhoan molempia mutta kai ne sukkahousut on edes pikkuisen kivemmat.

11. Jos voittaisit lotossa, mikä olisi ensimmäinen käyttökohde voittorahoille?
Tämäkin on hankala, mutta varmaan lähtisin matkalle Roomaan.

Siinä oli vastaukset, mutta tällä kertaa en jaa tätä eteenpäin kun yhden melkein samanlaisen jo jaoin.

Emilia

Kehräävä kaunotar

Tämä on se tavalline tarina. Mummolan vintiltä (tässä tapauksessa hallista) löytyi vanha rukki, jolla kukaan ei ole kehrännyt aikoihin. Mutta tämä ei jatkukaan ihan tavallisesti. Nyt rukki ei nimittäin joudu kirpparille tai Tori.fi:hin myytäväksi hintaan viisi euroa. Tämä rukki otetaan hallin seinältä alas, putsataan huolellisesti (Oho, se onkin vihreä eikä harmaa!), ihastellaan sitä ja toivotaan että se olisi kehruukunnossa. Pidetään peukkuja pystyssä kaikkien osien tallellaolon puolesta.

 

(Pahoittelut, kuvien laatu on nyt vähän mitä on... Ei sattunut järkkäriä mummolaan mukaan, joten kuvat on otettu kännykällä.)

Niin, ja sitten ollaan ihan pikkuisen epätoivoisia.



Lainasin kirjastosta Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirjan, ja sen avulla karu totuus paljastui: Rukista puuttuu hankalimmin korvattavat osat eli lyhty, torvi ja rullat... (Ja saa korjata jos nimet meni väärin, tiedän rukeista tosi vähän.) Kaiken huipuksi pyörä on vääntynyt toiselle sivulle eli ottaa pyöriessään reunaan kiinni. Monta vuotta kylmässä ja kosteassa ei tee puulle hyvää, mutta näytti siltä, että pyörän vinous olisi lämpimässä pikkuhiljaa korjaantunut. Eli pahasti nyt näyttää siltä, että tästä ei enää kehruukuntoista tule... Mutta onhan se kaunis, aivan ihana. Olen rakastunut.
   Mummi arveli rukin olevan peräisin 1900-luvun alkupuolelta tai 1800-luvun loppupuolelta ja sillä kehränneen ensin hänen mummonsa ja sitten  hänen äitinsä (eli minun iso-isomummoni ja isomummoni. Monimutkaista tämä rukkihistoria :D) Viimeksi tällä on kehrätty mummin arvion mukaan 70-80 vuotta sitten. Rukki on käsintehty, ja aivan uskomaton taidonnäyte näin nykyihmisen silmissä. Ja kuten kuvista näkyy sillä on kehrätty. Paljon. Maali on kulunut monesta kohtaa kokonaan.
   Rukista puuttuu lyhdyn ja muiden "perusosien" lisäksi myös "pellavahäkkyrä" (Kyllä, rukkikieleni on ammattimaista.) Sillä on siis kehrätty aikoinaan pellavia.
   Kävin myös isotätini luona katsomassa hänen rukkiaan, joka on uudempi ja tehdasvalmisteinen, mutta luulisin että yli 50 vuotta vanha kuitenkin. Siinä oli kaikki osat tallella, ja nyt olisi vielä pieni toivo, että tuohon mummolankin rukkiin löytyisi heidän vintiltään puuttuvat osat.

Hyvin, hyvin surkea kuva isotädin rukista, mutta kuvausvälineenä toimi jälleen kännykkä ja vintillä ei ollut valoja. Pahoittelut...

Niin, ja mistä tämä minun rukki-innostukseni tuli? Kävin värttinäkehruukurssilla (Siitä postausta tulossa.) ja olen koukussa kehräämiseen. En nyt tässä kuitenkaan ihan vielä ole rukkia hankkimassa, mutta joskus, se olisi haaveena.

   Ja jos joku tietää vanhoista rukeista enemmän (Onko lyhtyä ja rullia mahdollista korvata jne.) niin apua otetaan vastaan :)!

   Isot kiitokset Mollielle ja Rouva Silmukkaiselle lukijaksi liittymisestä! Ja loppuun vielä sellainen uutinen, että blogiani on katsottu nyt yli 20 000 kertaa. Se on hurja luku, josta kiitos kuuluu yksinomaan teille, ihanat lukijani, blogini seuraajat ja silloin tällöin kävijät. Kiitos :)!

Emilia