Luontokuvailua ja harmaa harmistus

Kevätaurinko! Mitä muuta sitä edes tarvii? Aamulla päääsee sängystä ylös neljä kertaa nopeammin ja kuvista tulee ihananihanan valoisia!

Jääpitsit olivat aivan ihastuttavia ja olipa kevät jättänyt kauniin sydämenkin laiturin viereen.

Käsityöpuoli on viime aikoina vähän lakkoillut tämän harmaan harmitteluhuivin takia. Malli on mukava ja kympin puikoilla työ etenee enemmän kuin vahdikkaasti, mutta lanka! Luulin että yksi kerä riittää mutta loppuikin tosi pahasti kesken ja sitten se mökötys iski. Pihiyskin meinasi iskeä mökötykselle kaveriksi koska lanka maksaa paljon. 

Taitaa se kummiskin olla paras päästä tästä mökötyksestä irti, on huivista (toivottavasti) tulossa sen verran ihana ja paksu ja pehmeä... Ei harmita enää!

Emilia

Paljon palmikoita ja lämpöä

Siitä on hyvä villapaita tehty. Koko syksyn ja kevään olen sellaista metsästänyt, sellaista jossa olisi palmikoita eikä kummiskaan mikään säkki vaan nätin mallinen ja villaa pitäisi olla ainakin 50% että tarkenee. (Pääasiassa siksi että nämä säästötoimet taitaa vaikuttaa meidän koulun lämmitykseen vähän turhan hyytävästi. Eli tunneilla palelee ja paljon.) Mutta eipä palele enää, sillä tämä tyttö on löytänyt semmoisen lämpövillapaidan ettei paremmasta väliä!

Nuo kuvat ottimme pikkuveljen kanssa jo aikasemmin ja hyvä niin, sillä enää ei onnistuisi. Lumi on kadonnut melkein kokonaan.

Se, mikä on kummiskin parasta tässä villapaidassa on tuunaus! Sillä eihän tätä toki ole kaupasta tällaisenaan  ostettu.

Äitini ystävä antoi noin vuosi sitten äidilleni joitain vaatteitaan, joita hän ei enää pidä. Äiti jätti itselleen niistä osan, osa jatkoi matkaansa Emilian tuunauslaatikkoon. (Todellisuudessa kodinhoitohuoneen alalaatikko joka pursuaa yli vanhoja farkkuja ja muita inspiraatiota odottelevia vanhoja ja reikäisiä vaatekappaleita.) Siellä villapaita majaili yli vuoden, kunnes jotain aivan muuta etsiessäni se sattui silmään. Varmistin vielä, etttä saahan tälle tehdä mitä haluaa, ja ei kun heilumaan ratkojan kanssa.

   Paita oli kokoa L, merkiltään Jack&Jones ja sataprosenttista villaa, ja siitäkös minä innostuin! Malli oli ylettömän leveä ja säkkimäinen, hihat valtavat ja kaulus sai aikaan kylmät väreet (Siis ylettömän korkea poolo, yhhyh, ei minun tyyliäni.)

Tässä erittäin laaduton (ja kyllä teinipeiliposetus) kuva, mutta eiköhän siitä jonkunnäköisen kuvan saa, että miltä paita näytti ennen. No mitäs tälle sitten piti tehdä?

    Hihat kapenivat varmaan yli kymmenellä sentillä, poolokaulus katosi ja tilalle ilmestyi venepääntie sekä itse paita laihtui myös ihan mukavasti. Ajattelin alunperin tehdä villapaidasta ihan kapean mallisen, mutta sitten totesinkin, että haluan tuollaisen melko kapean eli puolimöhköpaidan, miten tämän nimesin :D

   Tuunaus oli helppo ja nopea tehdä, hihojen istuvaksi saanti tosin edellytti jokseenkin mittavan määrän sovituksia, mutta mikäs siinä. Nytpä sitten istuvat.

   Päällä tämä paita on ehtinyt olla jo aika paljon ensinnäkin sen ah-niin-ihanan lämpimyyden takia, muunmuassa rinteeseen kun tämän laskettelutakin alle laittoi niin ei kyllä palellut! Voin jopa väittää että odotan loman jälkeistä ensimmäistä koulupäivää eli huomista (melkein) innolla ihan vain sen takia että tämän paidan takia pääsen vihdoinkin selättämään koulun kylmyyden. Jesss!

  Lopuksi vielä kiitokset äidin ystävälle hyvästä paitamateriaalista ja Hennalle Lankahelvetistä lukijaksi liittymisestä. Ilahdutti lomapäivääni entisestään!

Emilia

Turkooosit ylipolvensukat on hyvä juttu

Voi että, leijun varmaan kaksi metriä maanpinnan yläpuolella koska nämä on valmiit! Rakas ikuisuusprojektini on hypännyt puikoilta jalkaan ja minä olen tyytyväinen, niin niin niiiiin tyytyväinen. Ja sitten kun nämä vielä ovat niin kivat jalassa että kannatti kyllä neuloakin (ja vähän kärsiä) neljä vuotta.

Eikös vaan olekin aika ihanat?

Neljä vuotta sitten, juuri joulun jälkeen ryntäsin lankakauppaan turkooosi sukkalanka mielessä pyörien, oli saatava polvisukat Stine Hoelgaard-Johansenin kirjasta Suloiset sukat. Ne sukat nimenomaan ulottuivat polven alle, ja ajattelin että  ne olisi melko nopea saada valmiiksi, vaikka juuri tuolloin olen aloittanut kaikki tylsimmät ja suuruudenhulluimmat projektini. (Jotka valitettavasti edelleen lojuvat keskeneräisten listalla...)

   No, silloin aloinkin neulomaan näitä ihan innoissaan, vaikka polvisukista näyttikin tulevan ylipolvensukat. Uskon, että  ohjeessa on jokin virhe, sillä molemmista sukista tuli ohjetta pidemmät, vaikka silmukkatiheys oli täysin oikea. Jätin jopa parisenkymmentä kierrosta lopusta poiskin, ettei näistä tulisi aivan ylettömän mittaiset.

   Ensimmäinen sukka valmistui, vaikka kauan kesti ja sitten projekti unohtui ja sukka lojui laatikossa kolmisen vuotta, kunnes tammikuussa totesin, että tarvitsen jotain yksinkertaista "telkkarineulottavaa". Kaivoin lankakorista turkoosia lankaa, etsin ohjeen, nappasin puikot ja yhtäkkiä sukattelu alkoikin innostaa, eikä siinä valmistumisessa loppuenlopuksi iha hirveän kauan sittenn kestänytkään. Kantapään kavennukset tikuttelin Leijonien juhliessa olympiapronssia ja langanpäät päättelin Antskun selvitessä vuoden sketsihahmoksi. Tietysti iänikuinen pelkkä sileä neule välillä meinasi väsyttää mutta ovat nämä kyllä kaiken tuskan arvoiset, aivan ihanan näköiset ja superlämpimät; tulee varmasti käyttöön. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä yläreunan kuminauhan kiinnittävä nappi ja kuminauha yleensäkin ovat iiihanat. Tykkään!

Emilia

Blogilogoilua

Kun koulussa on enää vain tämä yksi vuosi kuvista, pitää se käyttää hyödyksi myös blogin kannalta. Tehtävänä oli nimittäin ikioman logon suunnittelu joko omalle koululle tai sitten tulevaisuuden yritykselleen tai muulle jutulle. Ja minähän tein blogille!

Pahoittelut, suorastaan hävettää näiden kuvien laatu, mutta koulussa kun ei paljon järkkäria raahata mukana. 

Eiköhän tuosta kuitenkin jotain selvää saa, ja ideana tosiaan oli tehdä mustavalko- ja väriversio logosta. Itse pidän enemmän tuosta violetilla kirjoitetusta, mutta saa nyt nähdä mitä mieltä kuvisope on melko yksinkertaisesta väritoteutuksesta... 

    Nyt kuitenkin kysyn teidän mielipidettänne: Mitäs tykkäätte? Pitäisikö yläbanneriin tulla tälläinen logo blogille?(Tai vähän parempi kuva siitä, jos tuon nyt saisi kotiin ja kunnolla kuvattua.) Vai kuvaako tuo ylipäänsä mielestänne tätä blogia hyvin/huonosti? 

   Nämä tämmöiset kuvistyöt kyllä ovat ehdottomia lemppareitani, jossa kysytään myös luovuutta eikä vain piirtotaitoja. (Ihan siitäkin syystä että piirustustaitoni ovat... Kröhöm... Kyseenalaiset.) 

  Niin ja valitettavasti viime aikoina on ollut ilmassa paitsi blogilogoilua myös blogiloikoilua, ihan siitä syystä, että nyt ohjelmassa on yksi aika ihana isompi työ josta lisää sitten myöhemmin! Kohta on valmista joten eiköhän se loikoilu tästä lähene loppuan...

Emilia

    

Ystävänpäivämakeilut

Oikein ihanaista ystävänpäivää teille, rakkaat lukijat!
Niinkuin viimekin vuonna, tukarimyyjäiset olivat mukana ystävänpäivän kuvioissa, ja tänä vuonna tuli sinne leivottua Crinklesejä. Mutta tänä vuonna riitti niitä kotiinkin asti, sillä reilusta 30 keksistä ei ehtinyt kaikkea mennä vielä entisestään Wanhojen tanssien vuoksi lyhentyneenä myyntiaikana. Mutta se ei kyllä haittaa, täällä on olltu sitten suut makeana :)!

Kiitoksia teille lukijoille näin ystävänpäivänä jokaisesta kommentista ja katselusta. Te teette bloggaamisesta hauskaa :)!

Emilia

Takkaillan tosSukat

Kun isi sunnuntai-iltana tulee saunasta, laittaa hän jalkaansa tyttären neulomat ontelokudesukat ja nostaa sitten koipensa takan lämpöön halkokorin päälle.
  Okei, ei se oikeasti sillä tavalla mene, mutta sunnuntaina kuvaussession aikana meni. Tuosta kertomuksesta kuitenkin paikkaansa pitää se, että ne sukat kyllä löytävät saunan jälkeen tiensä jalkaan!

(Kiitokset reippaalle mallille! )

Idea tosSukoihin lähti jälleen kerran ihanasta Eilen tein-blogista ja saunasukkien ohjeesta. Kun näin postauksen, totesin että jotain noin hullua ja siistiä ei vaan yksinkertaisesti voi jättää toteuttamatta, ja loppuenlopuksi suunnitelma muotoutui joululahjaksi isille. 

   Sukkien tikuttelu oli melkoinen jännitysnäytelmä: alkaen hirmuisesta kuteenostoretkestä (ja aika tosi hirmuisen kokoisen Lankamaailman kassin kotiin raahaamisesta) jatkuen aina jättimäiseen kudekerään (jonka heittelemisestä ympäri taloa pikkusisko innostui aika jättimäisesti) sekä melkoisen isokokoisen työn piilotteluun isiltä. Järkytyksen meinasi aiheuttaa myös se, että sukat muistuttivat kudeputkia melko kapeassa ja vielä ohjettakin pidemmäksi neulotussa muodossaan. Eikä kaikista mukavin ylläri ollut myöskään se, että kun testasin sukkia jalkaani ensimmäisen kerran... No, sain jalkahieronnan.

    Kaikkien näiden jälkeen vähän hirvitti antaa sukkia isille, sillä olin melkoisen varma, että ne jäävät käyttämättöminä kaapin perälle. Yllätys, yllätys, joulupäivän aamuna isi käveli naama loistaen vastaan ja totesi, että nämä sukathan ovat aivan huiput. Meinasin jäädä vähän suu auki katsomaan, mutta ilmeisesti isi oikeasti tykkää; sukat ovat jatkuvassa käytössä, ja kuten kuvista saattaa huomata, jo pohjista vähän kuluneet. Saa nähdä, käykö näille yhtä huonosti kuin isille jokunen vuosi sitten tekemilleni tossuille: nykyään ne muistuttavat enemmän epämääräistä lankakasaa kuin tossuja...

Emilia

   

Mä tein karjalanpiirakoita!

Luulenpa että aika moni on kuullut kauhisteluja siitä, että miten vaikeaa, työlästä ja kamalaa karjalanpiirakoiden teko on. Miten rypyttäminen on yhtä tuskaa eikä riisipuuroakaan meinaisi viitsiä keittää.
   Viikolla kuitenkin oli illalla pikkusiskon vahtivuoro, ja olin luvannut leipoa iltapalaa hänen kanssaan. No, aloimme kasata sämpylöiden aineita, mutta sämpyläjauho oli loppu. Masennushan siinä meinasi iskeä, mutta aikani köksän kirjaa selailtuani löytyi karjalanpiiraikoiden ohje, ja sitä päätin lähteä yrittämään.
   Olivathan ne työläitä, mutta tekeminen oli mukavaa ekä mitenkään supervaikeaa, rypyttäminenkin oli helppoa. Ja olihan se kyllä kaiken vaivan arvoista kun näki äidin ilmeen hänen tullessa pikkuveljen vanhempainillasta kotiin ja huomatessa meidän tyttöjen leipomukset :)!

Karjalanpiirakat

Noin 16 kpl

Täyte

3 dl vettä

2 dl puuroriisiä

7 dl maitoa

3/4 tl suolaa

Kuori

1 dl kylmää vettä

½ tl suolaa

1½ dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

Kostutus

3/4 dl maitoa

25 g margariinia tai voita

1. Sekoita riisi kiehuvaan veteen ja keitä noin 10 min. Lisää maito ja sekoita, kunnes puuro alkaa kiehumaan. Hauduta kannen alla pienellä lämmöllä kypsäksi. Sekoita välillä. Mausta puuro suolalla ja anna jäähtyä.

2.Sekoita kylmään veteen suola, öljy ja jauhot. Notkista taikina tasaiseksi käsin vaivaten jauhotetulla leivinalustalla.

3. Tee taikinasta tanko ja jaa se 16 osaan. Pyöritä palaset palloiksi, litistä "lätyiksi" ja peitä muovilla. Kaaviloi lätyistä pyöreitä piirakankuoria, niin isoja kuin mahdollista ilman että taikina repeää. Ripottele ruisjauhoja kuorille ja pinoa ne päällekkäin.

4.Valmista piirakat yksi kerrallaan. Ota jauhot pois kuoren päältä ja levitä täytettä kuoren keskelle. Nosta reunat keskelle ja rypytä etusormilla, jolloin piirakka saa muotonsa. (Hyvä rypytysohje Kinuskikissalta täällä.)

5. Laita piirakat pellille vieri viereen ja paista 250 asteen lämmössä uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Piirakat ovat valmiita, kun niissä on vähän väriä.

6. Voitele kypsät piirakat kuumalla maito-rasvaseoksella ja pane päällekkäin kulhoon pehmenemään. Peitä piirakat voipaperilla ja liinalla (elleivät ne ole jo kadonneet parempiin suihin!)

Nämä ovat kyllä hyviä!

Emilia