Jos kuvasta jotain selvää saa, niin siinä ovat muffinssit uunissa - valuneena aika pahasti pellille. Syynä oli se, että paistoin muffarit tavallisella pellillä kaksin- tai kolminkertaisilla paperivuoilla, jotka eivät sitten kestäneetkään (Miten se sitten kirjoissa aina onnistuu? Käyttäkö ne jotain supervuokia?)Tavallisestihan paistan muffarit aina muffinssipellillä, mutta nyt peltimme näyttää tältä...
..eli sitä ei oikein voi laittaa uuniin :( Kerran kun paistoin muffareita, niin paistettuani yhden pellillisen laitoin toisen pellillisen samoissa "koloissa" uuniin välittämättä edellisen satsin taikinavalumista, jotka sitten paloivat kiinni tuon näköisiksi. Pitäisi putsata, mutta en vain ole jotenkin jaksanut. Kun sitten tulin harjoituksista kotiin, minua kuitenkin odottivat älyttömän hyvän makuiset (joskin aika laajalle alueelle levittäytyneet) muffarit. (Ei, ne eivät kävelleet itsekseen ulos uunista. Äiti nosti ne.) Aika terveelisiä, muuten. Sokeria ei edes desiä, rasvaa ei ollenkaan ja öljyä puoli desiä. Resepti on otettu (vahvasti muunneltuna) Kuppikakut & muffinit -kirjasta.
Piimä-rusinamuffarit
12 kpl
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3/4 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
1½ tl kanelia
1½ dl rusinoita
1 kananmuna
3 3/4 dl piimää
½ dl oliiviöljyä
Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää rusinat. Vatkaa kananmunat, piimä ja öljy keskenään ja sekoita varovasti kuiviin aineisiin. Jaa taikina muffinivuokiin ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. VINKKI! Käytä muffinipeltiä :) :) :) :)
Oon lainannut muuten monta ihanaa kirjaa kirjastosta, joissa on yli-ihania reseptejä - leipomista on siis luvassa lisää, kunhan vaan aikaa löytyy :)
Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti