1-v arvonta: Amigurumi -cupcake :) !

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi selvisi Kesätyttö. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille :)!
Näpertelijä söpöilee täyttää tänään vuoden. Siis mun pieni bloginpoikanen täyttää tänään VUODEN <3 ! Sen kunniaksi yksi pieni cupcake etsii onnellista omistajaa, eli kaikki nyt osallistumaan 1-v arvontaan :) Palkinto näyttää tältä:

Kesäkukilla...

 

...ja ilman.

(Inspiraatiota cupcakeen haettu täältä)

 Korkeutta leivoksella on noin  12 cm. Cupcake voi käyttää ihan vaan koristeena tai sitten esimerkiksi neulatyynynä (jos raaskii pistellä sitä neuloilla ;) Ja jos seuraat alla olevia ohjeita, tämä pieni suloisuus voi muuttaa sinun kotiisi!



Arvonnan säännöt

1. Arvonta alkaa än yy tee nyt ja voit osallistua siihen jättämällä kommentin tähän postaukseen 8.7.2013 klo 24 mennessä. Itse arpominen suoritetaan seuraavana päivänä eli 9.7.2013 (Ja virallisena arpojana toimii Pikkusisko :)
2. Vain kommentin jättämällä saat yhden arvan, mutta jos mainitset arvonnastani myös blogissasi (Anteeksi, blogittomat!), saat kaksi arpaa. Ilmoitathan mahdollisesta lisäarvasta kommentissasi.
3. Lukijaksi liittyminen ei ole pakollista, muttä lämmittäisi kovasti pienen bloggarin mieltä...
4. Myös anonyymit voivat osallistua arvontaan, mutta muistakaa keksiä itsellenne nimimerkki!
5. Voittajien tulee ottaa minuun itse yhteyttä sähköpostiini napertelijagirl@gmail.com 16.7.2013 mennessä, tai arvonta uusitaan.
6. Olisi kiva, jos kertoisit kommentissasi yleisesti mielipidettä blogistani, parannusehdotuksia, tai vaikkapa mitä juttuja tykkäät eniten lukea.
7. KAIKKI VAAN REIPPAASTI MUKAAN, blogillani on niin pieni lukijakunta, että voittamismahdollisuudet ovat ISOT:)!
8. Kiitos kaikille osallistujille :)!

Emilia

 

 

Mantelibiscotit

Pitkästä aikaa jotain leivontaakin; eilen tuli kokeiltua Leivotaan -lehdestä (3/2013) mantelibiscotteja, jotka kyllä olivat aivan ihanan makuisia. Päämakuina ovat sitruuna ja manteli, sitruunan maku ei tuoreena juurikaan tunnu, mutta kun biscotit jäähtyvät ja kuivuvat (ne ovat siis makeita korppuja), sitruuna tulee voimakkaammin esiin. Ohjeessa luki, että näitä voisi säilyttää pitempäänkin kannellisessa purkissa, mutta meillä ovat menneet jo nyt melkein kaikki...

Mantelibiscotit

Noin 40 kpl

 

175g mantelirouhetta

100g voita huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

3 munaa

1 tl vaniljasokeria

1 maustemitta suolaa

3 tl leivinjauhetta

noin 7 dl vehnäjauhoja

1 sitruunan kuori

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Levitä mantelirouhe uunipellille tai -vuokaan. Paahda manteleita uunin keskitasolla 7-9 minuuttia.

2. Vatkaa voi ja sokeri reilusti kreemimäiseksi. Sekoita munat yksitellen joukkoon.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

4.Raasta sitruunan kuori ja lisää raaste taikinaan yhdessä paahdettujen manteleiden kanssa. Työstä taikinaksi.

5. Muotoile taikinasta noin kolme uunipellin pituista rullaa (noin 40 cm). Pane rullat leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

6. Ota pelti uunista. leikkaa rullat hieman viistoiksi paloiksi (noin 3 cm). Pane palat leikkauspuoli ylöspäin pellille ja laita takaisin uunin keskitasolle noin 10 minuutiksi.

7. Käännä uuni pois päältä. Käännä biscottien toinen puoli ylöspäin ja laita pelti takaisin uunin jälkilämpöön noin tunniksi. Anna korppujen jäähtyö täysin ennen kuin laitat ne kannelliseen purkkiin. Nauti :)!

 

Huomenna muuten Näpertelijä söpöilee täyttää vuoden...ja arvonta pyörähtää käyntiin! Tervetuloa osallistumaan :)!

Emilia 

Saippuakurssilta

Viime maanantaina oli tämän kesän viimeinen kurssi, jolla käsiteltiin  saippuan tekoa (ja sillä helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli sulata valmista massa, värjää, hajusta, kaada muottiin ja laita sisälle jotain kivaa :) Sain neljä saippuaa tehtyä, joista yksi oli tuota noin miten sen nyt sanoisi... vähän vähemmän onnistunut (=fiasko) Muista tuli sitten ihan mukavia, vaikka kaikki ei nyt ihan niin suunnitelmien mukaan mennytkään. Mutta mukavaa oli ja tuli taas yksi uusi tekniikka opittua, joten eipä siinä mitään :)

 

Tuo kaikista suurin myrkynvihreä möntti on se rakas fiaskoni. Siitä jäi puuttumaan tuoksu, väri on aivan liian tumma ja sisällä olevaa kukkaa ei näy ollenkaan :( Mutta kätensä tuolla pesee kaikesta huolimatta.

 

Fiakomöntin tein vanukaskuppiin, mutta saippuamassaa olikin niin paljon, että siitä samasta myrkynvihreästä piti tehdä vielä minisaippua minimuffinssivuokaan. Sisällä siellä on muovitimantti, joka näkyy tosin vain, jos saippuaa katsoo valoa vasten...

Sitten simpukkasaippua, joka oli näistä ehkä se onnistunein. Saippuamassa jäi kirkkaaksi, eikä väristä tullut liian tumma ja saippua on vanilijantuoksuinen. Ainoa ongelma siinä on pinnassa oleva halkeama, joka tuli muotista pois ottaessa.

Ruusu/ sydänsaippua <3 Tämä tuoksuu omenalta ja on tehty kipsimuottiin. Kuvasta ei ehkä kunnolla näy, mutta pinnalla on kohokuvioina ruusuja. Sisällä on samanlainen muovitimantti kuin minisaippuassakin, joka taaskin näkyy vain valoa vasten...

  Isot kiitokset Hannikselle lukijaksi liittymisestä :)!

    Hyvät juhannukset vielä kaikille ja muistakaahan aina katsella palasaippuoita valoa vasten ;)

Emilia



 





Farkkutytön matto

Ja pitihän sitä saada farkusta myös matto :)
Kuten jo kerroin, olin viime viikolla kudontakurssilla, ja tämä on nyt toinen työ, joka sieltä valmistui. Olen tosiaan ihan farkkuaddikti, joten ajattelin, että voisi kai farkusta tehdä matonkin, kun noita vanhoja reikäisiä farkkuja olisi kaapissa kokonainen vuori odottamassa. Leikkasin noin viiidet farkut kuteiksi, ja tällainen matto syntyi:

Seassahan on tosiaan turkoosia matonkudetta. Matto on tehty sillä lailla, että ensin on raita farkkua, sitten raita turkoosia kudetta ja lopuksi raita, jossa joka toinen heitto on kudetta ja joka toinen farkkua. Pituutta on melkein kaksi metriä. Kuteen leikkaaminen ja itse kutominen oli aivan hurjan pölyistä: tuntui, että nenä on täynnä farkkupölyä. (Ja olisittepa nähnyt sen pölypilven, joka matosta pöllähti, kun kutoessa kangasta "paukutti"  ;) (Miten sitä paukuttamista kutsutaan virallisesti??)

     Leikkasin kuteen sillä lailla, että farkkujen saumakohdatkin tulivat mukaan, ja tuolla ne nyt hauskasti töröttävät. Ainoa huono puoli oli se, että osa käyttämistäni farkuista oli niin laaduttomia, että kude katkeili välillä muutaman kymmenen senttimetrin välein :(

   Alunperin matosta piti tulla rantaviltti, johon mahtuu useampi ihminen (Viime vuonna tein yhden istuttavan viltin). Mutta sitten kun ihan pikkuisen vaan kokeilin mattoa huoneeseeni... No, siellä se on vieläkin ;) Ehkä sitten joskus sen malttaisi sinne viltiksikin ottaa, mutta ei ihan vielä...

   Aikaisemmin olen farkkukude -tekniikalla tehnyt lankakorin, joka näkyy ainakin tämän postauksen kuvissa.

   Lopuksi kyselisin vielä toiveitanne liittyen blogin 1-v synttäreihin. Arvontaa olisi tulossa, joten mitä haluaisitte voittaa? Jotain itse tehtyä se varmaan olisi, joten rohkeasti vaan kommentoimaan unelmavoittojanne :) !

Emilia

   

Tosi pitkä liina.

Niin kuin aikaisemmassa postauksessa jo kerroin, olin tämän viikon kudontakurssilla, ja siellä tein paperinarusta vihreän liinan:

 

Pituutta tuli 2,35 metriä, vaikka olisi pitänyt tulla 2,60 metriä...lanka loppui kesken, ja kaiken huipuksi loppupäähän tuli vähän vähemmän mukavia raitoja eri värjäyseristä olevista langoista :( Eli ihan kiva liina, mutta vähän erilainen kun suunnittelin. Pöydälle tuli tosin ihana kesätunnelma tämän värin myötä :)

   Ja kyllähän siellä kudonnassa muutakin valmistui...mutta niistä lisää pian!

Emilia

Kudonta alkoi!

Nyt se sitten alkoi, yksi koko vuoden parhaista viikoista: kudontakurssi. Kyseessä on siis paikallisen Taitokeskuksen järjestämä lapsille suunnattu kankaankudonnan kurssi, jolla olen nyt kuudetta kertaa, eli lievästi sanottuna koukussa tässä ollaan... Ja tänä vuonna meni ikärajakin rikki, mutta so what. Poishan minä en jää, kun ei kesäloma tunnu miltään ilman tätä kurssia! Vuosien mittan on kurssilla syntynyt kaikenlaista: pyyhkeistä mattoihin ja liinoista seinävaatteihin. Ja yhä edelleen kudonta maittaa :)
  Nyt alkoi syntyä pitkää kaitaliinaa keittiön pöydälle, neljän tunnin aikana 94 cm (Ja siitä neljästä tunnista varmaan yksi tunti meni yhteensä ruokataukoon ja alkuhästäykseen =loimien, kuteiden ja värien valinta...) Huomenna olisi aikomus ylittää ainakin se kahden metrin raja!

 

Väri näyttää tässä sitten ihan järkyttävältä, on luonnossa paaljon parempi :)

Liinaa kudotaan neljällä polkimella, ja valmiiseen kankaaseeen muodostuu kuvio. Kuteena tässä on siis vaaleanvihreä ohut paperilanka.

  Ihanaa, huomenna pääsee taas tätä jatkamaan! Kudonta on vaan niiiin ihanaa <3

Emilia

 

Ruusunnuppu

Ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa: Täällä on kesä ja 25 astetta lämmintä ja mulla on LOMA <3!
Toiseksi on pakko pahoitella tätä blogilaiskuuttani, joka on suurimmalta osalta johtunut Siitä Suuresta Työstä, jonka paljastan ja bloggaan ihan heti kun vain saan kuvat otettua :)
   Nyt kuitenkin se varsinainen juttu, eli ruusunnuppu, jonka tein luokanvalvojalleni kevät/päättäjäislahjaksi (Vai miksi sitä sanotaan?). Aloin illalla ennen päättäjäispäivää miettiä, että pitäisi kai sitä jonkunlainen korttikin olla, niin tuli sitten tälläinen hyväksi todettu malli tehtyä: pieni neulottu/virkattu kukka kiinnitetään hakaneulalla korttiin ja siinä on lahja ja kortti yhdessä :) Lahjan saaja voi irrottaa kukan kortista ja käyttää sitä vaikka laukkukoruna. Ruusun ohje oli Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia.

 

Ihan aito ruusunnuppu ;)



Aikaisemmin olen tehnyt samanlaisen myös kerrattuna kukkana. (Ja tuo postaus on muuten juuri koulun alusta, kun tämä on lopusta ;)

  Ruusunnupusta ei tullut läheskään yhtä hieno kuin kirjassa, mutta ihan kukaksi sen tunnistaa, vaikka todella nopeatekoinen olikin. Tällainen yhden illan kukka :)

Emilia